Vetoomus Kolarin asukkaille: Muistakaa arvostaa Ylläksen luontoa ja matkailua

Maisema Yllästunturilta

Antaisin mitä vain, että saisin asua perheeni kanssa Äkäslompolossa. Paikka vei sydämeni viisi vuotta sitten, mikään muu paikka ei ole koskaan tuntunut samalla tavalla kodilta kuin Äkäslompolon kylä. Lapin luonnon ainutlaatuisuus suomaisemineen on jotain sellaista, mikä ilahduttaa joka kerta, kun näen sen. Äkäslompolon karut tunturit koskettavat sisintäni tavalla, jota en pysty sanoin kuvailemaan.

Äkäslompolo ja Ylläksen alue muutenkin elää matkailusta. Kolarin kunta mainostaakin kasvavansa luonnosta ja Kellokkaassa jaettavassa esitteessä kerrotaan luontomatkailun olevan kunnan tärkein elinkeino. Turisteja ympäri Suomen ja kauempaakin Euroopasta saapuu lomalle Ylläkselle. Matkailijoita, jotka ovat valinneet lomakohteekseen juuri Kolarin kunnassa sijaitsevan paikan, Ylläksen. Ihmisiä, jotka näkevät alueessa jotain niin ainutlaatuista ja ihanaa, että haluavat käyttää lomansa ja suuren(kin) summan rahaa siihen, että pääsevät sinne. Meidän perheen tavoin monet muutkin lomailevat Ylläksellä omalla autolla. Etäisyys kotipihastamme Äkäslompoloon on melko tasan 900km ja ajomatka n. 11 tuntia, ilman pysähdyksiä. Kolmen lapsen kanssa ajaminen ei aina ole mitään herkkua, mutta koskaan emme ole kyseenalaistaneet asiaa: Äkäslompolo on paikka, missä lomamme vietämme.

Velhotar, Ylläs

Kuitenkin varsinkin viime kuukausien aikana olen useaan kertaan miettinyt, arvostetaanko meitä matkailijoita ollenkaan kunnassa. Äkäslompolon yrittäjät arvostavat, Ylläksen alueen yrittäjät arvostavat, mutta ilmeisesti se jää siihen? Ja kun miettii syvällisemmin, mitä ja ketä arvostetaan, tuntuu surullisen vahvasti siltä, että kaikki kunnassa eivät arvosta muutenkaan Ylläksen aluetta ja sen asukkaita ja yrittäjiä. Suurin osa Äkäslompolon ja Ylläksen alueen asukkaista saa elantonsa matkailusta tai osana sitä. Eikö näiden ihmisten työtä, osan elämäntyötä kunnioiteta ja arvosteta? Koska jos arvostettaisi, Hannukaiseen ei oltaisi niin innokkaasti avaamassa kaivosta.

Toisaalta mietin, ymmärretäänkö kunnassa Ylläksen alueen ja etenkin Äkäslompolon ainutlaatuisuus ja taianomaisuus? Vai onko niin, että Ylläs on liian lähellä esim. Kolarin kirkonkylää, ettei nähdä metsää puilta? Kuinka moni tunturikyliä kauempana asuva todella tiedostaa Äkäslompolon ihmeellisyyden? Sillä jos Ylläksen alue molempine tunturikylineen ei ole kauhean tuttu paikka, kannattaa lähteä vaikka viikonloppuna ajelulle sinne. 

 Tien laskeutuessa alas kylään maisema on henkeäsalpaava kesällä...

Tien laskeutuessa alas kylään maisema on henkeäsalpaava kesällä...

Suosittelen lämpimästi ajamaan Ylläsjärven kautta, sillä silloin Äkäslompolon maisemat pääsevät todella oikeuksiinsa. Ylläsjärven kylän jälkeen voi käydä kääntymässä laskettelurinteillä, nähdä miten monet matkailijat ovatkaan paikan löytäneet. Jos aika riittää, tunturinhuipulle pääsee talvellakin gondolihissillä ihastelemaan maisemia, sekin kannattaa edes kerran elämässä kokea. Maisematie Äkäslompoloon on jo kokemus sinänsä ja kannattaa pitää silmät auki, kun tie alkaa laskeutua alas kylään: siinä on maisema, joka sulatti meidän perheen sydämet. Luontokeskus Kellokas on aivan lähellä autotietä, joten kannattaa pistäytyä kurkkaamassa talon takana aukeavaa karua tunturimaisemaa. Sellaista ei näe ihan missä tahansa, mutta Kolarin kunnassa sellainenkin helmi on. Olkaa ylpeitä kotikunnastanne!

 ... ja talvella

... ja talvella

Jo ajatus Hannukaisen kaivoshankkeesta tekee Ylläksen luontoimagolle vahinkoa. Luonto kansallispuiston alueella on kaunista ja koskematonta, ilma siellä tutkimustenkin mukaan Euroopan puhtainta ja jos menee vähänkin kauemmaksi autotiestä, välillä hiljaisuus melkein sattuu korviin. Metsä ja luonto, puhdas lumi, hiljaisuus tai pimeyskään eivät ole kaikkialla itsestäänselvyyksiä. Asuinalueeni lähellä kaadetaan järjestelmällisesti metsää joka vuosi, mikä tuntuu joka kerta yhtä kauhealta. Luonto on itselleni ja perheelleni tärkeää ja sattuu nähdä, miten isokin alue saadaan nopeasti revittyä maan tasalle. Täällä ei ole hiljaista, moottoritie ja junarata pitävät siitä huolen. Ja jos lumi sattuu maassa edes pysymään, se harvoin pysyy puhtaana edes kauempana autoteistä.

Perheeni lisäksi moni muukin osaa arvostaa Ylläksen alueen ainutlaatuisuutta: n. 31 000 ihmistä on allekirjoittanut joko paperi- tai nettiadressin kaivosta vastaan. Niin moni toivoo, ettei vain muutaman kilometrin päähän Äkäslompolosta ja Ylläksen tunturista avattaisi suurta ja rumaa, maisemaa tuhoavaa avolouhoskaivosta. Kaivosta, jonka toiminta-aikaa ei voida varmaksi luvata ja vannoa. Kaivosta, jonka ympäristövaikutukset saattavat kaikesta huolimatta olla suuremmat kuin mitä kaivosyhtiö antaa ymmärtää tai mihin osaavat edes varautua. Kaivosta, joka työllistäisi kyllä ihmisiä, mutta samaan aikaan haittaisi suuresti toisten kunnassa asuvien elinkeinoa. Suuri joukko ihmisiä toivoo, että Ylläksen luontoa kunnioitettaisi, matkailua arvostettaisi ja kaivoshanke kuopattaisi lopullisesti. Onko meidän mielipiteellämme ja toiveellamme mitään väliä?

Sopiiko tämä maisema luontomatkailualueelle?

Tulevissa kuntavaaleissa valitaan päättäjät, joiden on tarkoitus tehdä päätös kaivoksesta ja koska en voi äänestää Kolarin kunnassa, vetoankin nyt kaikkiin Kolarin asukkaisiin: Muistakaa arvostaa Ylläksen aluetta, sen luontoa, yrittäjiä ja asukkaita. Harkitkaa, sopivatko suuri avolouhoskaivos ja luontomatkailu yhteen. Teillä kuntalaisilla on valta käsissänne: te valitsette kuntaan päättäjät. Me muut voimme vain toivoa parasta ja pelätä pahinta. 

 

Seuraa Kukkahattuäitiä Facebookissa.