Puhdas luonto pian historiaa Ylläksellä?

Hannukaisen vanha kaivosalue-4.jpg

Haltiakammin risteyksestä oikealle ja ruosteisten puomien ohi. Puomit ovat vanhoja, näyttää ettei niitä ole käytetty pitkään aikaan. Hiekkatietä eteenpäin, jännitys vatsassa kasvaa: Mitä edestä löytyisi? Missään ei ole kylttejä, joissa varotettaisi yksityisalueesta. Missään ei kielletä tulemasta alueelle. Joten menemme, ajamme kohti Hannukaisen vanhaa kaivosaluetta.

Vanha kaivosalue aukenee eteemme surullisena ja hylättynä. Entiseen avolouhokseen syntyneen tekojärven ympärillä oleva aita on ruostunut, siinä on kyltti joka varoittaa putoamisvaarasta. Aluksi paikka muistuttaa suurta hiekkamonttua, me tiedämme kuitenkin totuuden. Alue laajenee ja paljastaa karuutensa: suuria kivikasoja, hiekkaa ja kivenjärkäleitä. Toivottomuutta. Lapset katselevat ympärilleen ihmeissään. Mikä paikka tämä on? Miksei täällä ole puita tai metsää? Miksi täällä on näin rumaa?

Hannukaisen vanha kaivosalue, Ylläs

Korkealta katsoessa näkee Yllästunturin. Näkee puut ja metsän, alueen vihreyden. Ja huomaa, miten lähellä Yllästunturi vanhaa kaivosaluetta onkaan. Miten lähellä on metsää ja elämää. Vasemmalla tunturista näkyy alue, mistä metsää on kaadettu. Ja kuitenkin se on vasta alkusoittoa: Hannukainen Mining aloitti Kolarin kunnan Facebook-päivityksen mukaan Hannukaisissa viikolla 28 koelouhoksen kaivamisen. Ilmoituksen mukaan ”Ensin lähtevät puut, sitten 15 metriä moreenia ja elokuussa räjäytetään.” Tyly ilmoitus, joka nosti niskavillani pystyyn. Miksi jo nyt? Ja miksi siitä ilmoitetaan noin sydämettömällä tavalla?

Vanhat sivukivikasat näyttävät omiin silmiini jo nyt valtavilta, olo on pieni ja mitätön. Uuden kaivoksen sivukivikasat olisivat paljon suuremmat, sivukivimäärä olisi 87 kertaa suurempi kuin vanhan kaivoksen. Pyörimme alueella kauhuissamme, minä ja lapset. Miksi tällainen paikka on keskellä kauneinta luontoa? Ja miksi ihmeessä tänne halutaan avata alue, joka olisi pinta-alaltaan 20 kertaa tämän vanhan kaivosalueen kokoinen?

Kävimme katsomassa Hannukaisen vanhaa kaivosaluetta heinäkuun ensimmäisellä viikolla, ollessamme kesälomalla Äkäslompolossa. Ajoitus oli loistava, sillä muutama päivä käyntimme jälkeen Kolarin kunta ilmoitti tosiaan, että alueella aloitetaan seuraavalla viikolla koelouhinnat. Käynti alueella avasi silmäni, todellisuus löi vasten kasvojani. Alue todellakin on hyvin lähellä Äkäslompoloa, tuntureita ja kansallispuistoa. Vasta nyt ymmärsin paremmin, miten valtavan suurta kaivosta alueella suunnitellaan. Miten valtava katastrofi aluetta todella uhkaa. Tämä kaikki täytyi itse nähdä, jotta kunnolla tajusi, miten valtavasta asiasta onkaan kyse.

Ajatus kaivoksesta sinänsä on jo kuvottava, mutta alueen konkreettinen näkeminen paljasti hankkeen todellisen tuhovoiman. Luvut eivät aina avaa asiaa täysin, välillä on itse nähtävä, mistä on kysymys. Alue näytti jo nyt suurelta ja uusi alue olisi suunnitelmien mukaan 20 kertaa suurempi. Niin suuri, ettei sen kauheutta pysty täysin edes hahmottamaan. Kaivosalueen pinta-ala olisi 30 km², vertailun vuoksi Helsingin pinta-ala on 184,5 km². Uudelle kaivosalueelle suunnitellaan kahta avolouhoskaivosta, joiden kokonaislouhintamäärä olisi 58 kertaa enemmän ja malmimäärä 28 kertaa enemmän kuin mitä vanhasta kaivoksesta saatiin aikoinaan louhittua. Näitä lukuja tarkastellessa kukaan ei voi vedota siihen, että alueella on louhittu aiemminkin. Määrät ovat niin suuria, ettei niitä voi mitenkään verrata vanhoihin lukuihin.

Hannukaisen vanha kaivosalue, Ylläs

Kukaan ei myöskään voi tosissaan sanoa, ettei kaivos näkyisi tai kuuluisi mihinkään. Tai ettei siitä olisi haittaa luonnolle, puhtaalle ilmalle, eläimille tai matkailulle. Kiipesimme lomamme aikana usealle tunturille ja ainakin kahdelta tunturilta näki selvästi vanhan kaivosalueen. Sekä Yllästunturilta että Kellostapulilta oli suora näköetäisyys paljaaksi hakattuun alueeseen. Uskon, että myös Kesänkitunturilta näkee alueelle, mutta matalammalla huipulla käydessämme oli niin sumuista ja sateista, ettei sieltä valitettavasti nähnyt mihinkään. Jos kaivosalueen suunnitellaan todella kasvavan 20 kertaiseksi, se paistaa metsän keskeltä kuin polttomerkki. Talvella kaivosalue näkyy todennäköisesti vielä pahemmin kuin kesällä, kun maata louhitaan ja myllerretään ja irtohiekka sotkee puhtaanvalkoisen lumen tehokkaasti. On siis ihmisten aliarvioimista sanoa, ettei kaivosaluetta näkisi tuntureilta.

 Vanha kaivosalue näkyy Yllästunturin länsipuolelta

Vanha kaivosalue näkyy Yllästunturin länsipuolelta

Hannukainen Miningin nettisivuilla olevasta havainnevideosta näkyy, miten Rautuvaaran rikastamo ja kuljetinyhteys näkyisivät Ylläksentielle. ”Olet pian Äkäslompolossa, tervetuloa. Meillä oli täällä ennen Euroonpan puhtain ilma, mutta se on jo historiaa. Tässä oikealla, tuolla ennen niin vihreiden puiden ja metsän keskellä näkyy uuden rautakaivoksemme rikastamo. Ja tässä tien alittaa kuljetinyhteys, mikä näkyy tuolla tien vieressä vielä jonkin aikaa. Se kuljettaa louhittua maa-ainesta vähän matkan päässä olevista avolouhoskaivoksista. Kyllä, voimme ylpeänä kertoa, että täällä on jopa kaksi avolouhoskaivosta tuhoamassa luontoa ja ympäristöä. Nauttikaa luontomatkailulomastanne.” Olisiko tässä uusi mainospuhe kunnalle, joka aikaisemmin mainosti ”kasvavansa luonnosta”?

Jo ajatus siitä, että useita kilometrejä ennen Äkäslompoloon saapumista näkisi tehdasmaisen rakennuksen ja kiviainesta kuljettavan hihnan kauniin ja ainakin aiemmin elävän metsän keskellä saa voimaan pahoin. Se särkee sydämeni. Se saa taistelemaan entistä kovemmin kaivosta vastaan. Tukemaan paikallisia ja toivomaan, että katastrofi voidaan välttää ajoissa. Kaivoshanke ei koske edes pelkästään kuntalaisia, huoli ympäristöstä ja mahdollisesta ympäristökatastrofista kiertää ympäri Suomea ja kauempanakin maailmalla. Matkailuala on kaivoshankkeen vuoksi todella huolissaan ja syystäkin. Tästäkö Kolari haluaa tulla tunnetuksi, Euroopan suurimmasta rautakaivoksesta keskellä puhdasta luontoa, kansallispuiston vieressä?

Välillä olo on epätoivoinen, toivoton. Onko mitään tehtävissä? Voiko asiaan vaikuttaa vai onko kaikki toivo jo menetetty? Pitäisikö vain luovuttaa ja antaa asian kulkea omalla painollaan? Ja kuitenkin, jokin pieni asia saa jälleen toivon heräämään, kasvattaa taistelutahtoa. Sellainen asia oli muun muassa ihana lomamme Äkäslompolossa. Nuo kaksi viikkoa, joiden aikana kylä alkoi tuntua entistä enemmän kodilta, maisemat muuttuivat entistä tutummiksi ja rakkaimmiksi. Ja se tunne, että olimme vihdoinkin kotona, saa taistelemaan entistä enemmän kaivosta vastaan.

Täältä pääsee allekirjoittamaan adressin kaivoksettoman Ylläksen puolesta.

 

Seuraathan jo Kukkahattuäitiä Facebookissa.

 

Miksi kaivoshanke herättää niin vahvoja tunteita?

Yritin muutama viikko sitten kertoa tutulleni Hannukaisen kaivoshankkeesta. Ensimmäisen lauseeni ”Ylläkselle suunnitellaan isoa avolouhoskaivosta, mikä saastuttaisi puhdasta ilmaa ja tuhoaisi kalakantoja” jälkeen olin kuitenkin jo niin vihainen, etten voinut jatkaa. Mistä se johtui? Kyllä, ajatus suututtaa. Kyllä, ajatus inhottaa. Ja kyllä, teen mitä tahansa auttaakseni taistelussa kaivosta vastaan. Mutta koskaan ennen ajatus ei ole aiheuttanut niin vahvaa vihareaktiota niin nopeasti. Miksi nyt?

Ylläs ilman kaivoksia - myös tulevaisuudessa

Olen kirjoittanut jo useamman kerran Hannukaisen kaivoshankkeesta ja pelko kaivoksesta kummittelee mielessäni päivittäin. Silti takaraivossani kolkuttaa edelleen välillä ajatus: Onko minulla oikeutta kirjoittaa asiasta? Kertoa omaa mielipidettäni, vaikka asun toisessa päässä Suomea ja rehellisesti sanoen tunnen vain vähän kunnan historiaa? Vaikka Äkäslompolo onkin minulle ja perheelleni tärkeä ja rakas paikka ja hartain toiveeni on pystyä muuttamaan sinne asumaan, saanko kommentoida kylää koskevaa asiaa? Painajaista, joka toteutuessaan laskee Ylläksen luontoimagon ylle mustan pilven. Onko minulla oikeutta julkaista kaivosta koskevia kirjoituksia, jotka saattavat tavoittaa jopa sellaisia lukijoita, jotka eivät ole aikaisemmin tienneet asiasta mitään? Onko matkailijalla oikeutta kertoa mielipidettään ja kuunnellaanko sitä edes missään? Olisiko vain parempi olla hiljaa, kaivoksesta ja sen vaikutuksista hiiskumatta?

Vetoomus Kolarin asukkaille: Muistakaa arvostaa Ylläksen luontoa ja matkailua

Antaisin mitä vain, että saisin asua perheeni kanssa Äkäslompolossa. Paikka vei sydämeni viisi vuotta sitten, mikään muu paikka ei ole koskaan tuntunut samalla tavalla kodilta kuin Äkäslompolon kylä. Lapin luonnon ainutlaatuisuus suomaisemineen on jotain sellaista, mikä ilahduttaa joka kerta, kun näen sen. Äkäslompolon karut tunturit koskettavat sisintäni tavalla, jota en pysty sanoin kuvailemaan.

Ylläksen kaivoshanke: Miksi matkailuala reagoi niin voimakkaasti kaivoksen haittaan?

”Mä tuun sinne seminaariin mukaan ja teen kyltin, missä lukee ”Ei kaivosta!” Miksi ne edes haluaa tehdä kaivoksen sinne? Sehän tuhoaa luontoa.” Näin totesi meidän 8-vuotias esikoinen, kun juteltiin Hannukaisen kaivoshankkeesta – jälleen kerran - viime viikolla talvilomallamme Äkäslompolossa. Mitä tuohon voisi vastata? Niinpä, miksi ihmeessä kaivos halutaan sinne?