Ylläslompolon luontopolku, Ylläs

Viime kesän lomareissulla käytiin kiertämässä Äkäslompolon puolen luontopolkujen lisäksi myös yksi luontopolku Ylläsjärven puolella. Ylläslompolon luontopolku sopii kierrettäväksi myös syksyllä, joten tämä julkaisu tuskin on vielä liian myöhäinen tälle vuodelle. Itseasiassa retkipäivämme lämpötila ei ollut ainakaan korkeampi kuin missä mittari tällä hetkellä huitelee, joten tämän luontopolun muisteleminen sopii oikein hyvin tähän viikkoon: seuraava reissumme Äkäslompoloon starttaa loppuviikosta.

Ylläslompolon luontopolku sijaitsee tosiaan Ylläsjärven puolella Ylläksellä. Tie luontopolulle kääntyy Ylläsjärventieltä Kolariin päin ajettaessa, kyltti Ylläslompolon lintutornille (2,5 km) ohjaa tieltä vasemmalle. Loppupätkä on kapeaa hiekkatietä ja vauhtia joutuu pudottamaan melkoisesti, jolloin ehtiikin ihastelemaan ympärillä olevaa kaunista suomaisemaa.

Luontopolku (2,5 km) ei ollut meille uusi vierailukohde, mutta viime käynnistä on vierähtänyt jo useampi vuosi. Tänä vuonna kävimme siellä viileänä heinäkuun alkupäivänä, jolloin pipot eivät olleet lainkaan liioittelua: mittari näytti +4°C ja edellisenä päivänä oli satanut paljon. Tästä syystä luontopolku oli paikoitellen hyvinkin kostea ja siellä sai kasteltua kengät melko märiksi. Syksyllä kannattaa varata jalkaan saappaat tai vedenkestävät kengät. Alkumatkan tihutti enemmän ja vähemmän vettä, joten tällä kerralla otin kaikki kuvat kännykällä, sillä en saa kameraa mihinkään suojaan kantorinkkaa kantaessa.

Luontopolku alkaa parkkipaikalta, mistä ei ole pitkä matka lähellä olevalle lintutornille. Tornista on upeat maisemat Yllästunturin suuntaan ja järven yli. Lintutorniin johtavat portaat olivat kuitenkin sateen jäljiltä sen verran liukkaat, etten uskaltanut lähteä kiipeämään jyrkkiä portaita kantorinkan kanssa. Esikoinen kävi ylhäällä, mutta tuli pian alas: ylhäällä oli liian kylmä. Lintutornilta matka jatkuu pitkopuita pitkin, järvi jää vasemmalle. Tuuli oli kova ja kylmä, joten järvimaisemaakaan emme jääneet ihastelemaan, vaan jatkoimme matkaa kohti metsää.

Metsänlaidassa on kota, missä olimme suunnitelleet syövämme eväät luontopolun kierrettyämme. Kodalla ei kuitenkaan ollut polttopuita ja se oli sisältäkin märkä, joten emme jääneet sinne. Kodan jälkeen, metsän keskellä on kyltti Luontopolulle, sitä lähdimme jälleen seuraamaan. Hetken käveltyämme edessä oli risteys: vasemmalla oli pieni järvi, oikealla jatkui luontopolku. Tie järvelle kulkee suon yli pitkospuita pitkin. Pitkospuut olivat kuitenkin melko huonossa kunnossa ja hetken pelkäsin horjahtavani suohon rinkassa heiluvan poikani kanssa. Pääsin kuitenkin järvenrantaan kuivin kengin. Järvi ei ole suuri, ympäröivä suo kiinnittää enemmän huomiota.

Ylläslompolon luontopolku kulkee välillä metsässä puunjuuria tai kaatuneita puita väistellen, välillä valtavia muurahaispesiä ihmetellen ja toisinaan kuljetaan suolla pitkospuita pitkin. Pitkospuiden huono kunto ihmetytti meitä useampaankin kertaan, viimeksi (v. 2013) käydessämme reitti oli paljon paremmassa kunnossa. Koko ajan sai olla erityisen tarkkana mihin astui, varsinkin lasten kanssa kulkiessa. Molemmat aikuiset saivat kasteltua kenkänsä, mikä ei kuitenkaan johtunut rikkinäisistä pitkospuista vaan edellisten päivien sateiden jättämistä lätäköistä.

Noin puolessa välissä luontopolkua on toinenkin kota. Ovi oli kuitenkin lukossa, joten tällä luontopolulla ei tosiaan ollut toimivaa tulistelupaikkaa. HIeman nälkäänsä valittaen lapset jatkoivat reitin kuitenkin loppuun asti ja lopuksi käytiin vielä katsomassa uudelleen lintutornia. 

Ylläslompolon luontopolku on sopivan pituinen reitti helppokulkuisessa maastossa. Se on kuitenkin tainnut jäädä hieman oman onnensa nojaan, sillä pitkospuiden lisäksi myös reitin varrella olevat tietoiskutaulut olivat monin paikoin hyvin kärsineitä. Suurelta osin metsän keskellä kulkeva luontopolku oli kuitenkin hyvä ulkoilureitti tihkusateen täyteiselle aamupäivälle.

 

Seuraa Kukkahattuäitiä Facebookissa