Varkaankurun Velhopolku, Ylläs

Varkaankurun Velhopolku, Ylläs

Varkaankurun Velhopolku (3,5 km) Ylläksellä on tuttu ja turvallinen luontopolku, joka pituuden puolesta sopii loistavasti myös pienten lasten kanssa kuljettavaksi. Olemme kulkeneet reitin useita kertoja ja on ollut erityisen ihana nähdä, miten Muru on vuosien varrella kasvanut: Ensimmäisen kerran poika matkusti luontopolulla rinkassa reilun vuoden ikäisenä, seuraavana kesänä tomera taapero joutui tekemään oikein töitä, että pääsi kiipeämään porrasaskelia ylöspäin. Ja tänä kesänä 5-vuotias paineli isoveljen kanssa kaukana edellä.

Varkaankurun Velhopolku, Ylläs
Varkaankurun Velhopolku, Ylläs

Luontopolku lähtee Luontokeskus Kellokkaan pihalta johdattaen pienetkin lapset jo alussa taianomaiseen seikkailuun: Kuinka monta lintua lähistöltä voikaan löytää? Ja mitä ihmettä, jättihämähäkkikö on seittinsä kutonut puiden väliin? Hieman isommat lapset saattavat jäädä ihmettelemään kiukkuista akka-patsasta ja sen pystyssä olevaa sormea. Jokaiselle jotain ja iloinen tunnelma on taattu. Karu ja yksinkertaisen kaunis suomaisema johdattaa retkeilijät eteenpäin kohti taigametsää. Helppokulkuista ja siistiä metsätietä kävellessä voi kuunnella lintuja, ihmetellä muurahaisia ja ihastella ympäröivää metsää.

Varkaankurun Velhopolku, Ylläs
Varkaankurun Velhopolku, Ylläs

Jonkin ajan kulutta tie alkaa laskeutua hieman jyrkähkösti alaspäin ja lähenevän puron solinaa voimistuu. Viimeiset metrit ennen puroa laskeudutaan kivisiä portaita pitkin. Etenkin pienten lasten kanssa alamäkeä kulkiessa saattaa joutua hieman toppauttelemaankin innostuneita kulkijoita. Kiviportaiden askelmat ovat syvät, niissä joutuu itsekin kulkemaan rauhallisesti, yksi askel kerrallaan. Lyhyt laskeutuminen palkitaan ja edessä avautuu kaunis ja rehevä puromaisema. Nyt ollaan todellisella taikapolulla, Velhopolulla.

Varkaankurun Velhopolku, Ylläs
Varkaankurun Velhopolku, Ylläs
Varkaankurun Velhopolku, Ylläs

Aiemmin kuultu puron etäinen solina on nyt paikoitellen jopa kuohunaa. Turhat ajatukset jäävät taka-alalle, nyt on lupa kulkea rauhassa ja ihastella maisemia. Nauttia yhteisestä ajasta seurueensa kanssa. Reitti jatkuu pitkospuita pitkin puron läheisyydessä kulkien: milloin kävellään puron vieressä, milloin katsellaan sen kulkevan sillan alta. Ja paikoitellen erkanuttaankin siitä hieman, kadotetaan se hetkeksi näköetäisyydeltä. Missään vaiheessa puron ääntä ei kuitenkaan kadota, rauhoittavan solinan kuulee koko ajan. Puron läheisyydessä kulkevalla osuudella löytää kesäisin myös paljon hyttysiä, joten hyttyskarkote ei ole lainkaan liioiteltua. Meillä lapset pitivät tänä vuonna hyttyshattuja, nuorin oli rinkassa rattaiden hyttyssuojan alla.

Varkaankurun Velhopolku, Ylläs
Varkaankurun Velhopolku, Ylläs
Varkaankurun Velhopolku, Ylläs

Pikkuhiljaa pitkospuut alkavat nousta ylöspäin, askelmia tulee enemmän. Pienelle lapselle askelmat voivat olla hankalampia, niitä joutuu kiipeämään oikein voimiensa takaa. Aikuiselle askelmat ovat helppoja, nousu ei ole liian suuri. Reitti alkaa nousta yhä ylemmäs, pitkospuut vaihtuvat kiviportaiksi. Tie johtaa vanhan tulistelupaikan ohi ja alkaa nousta kohti kotaa. Lämmin kota tarjosi oivan tauon kävelystä ja hyvän eväspaikan. Eväiden syöminen oli tälläkin kerralla yksi retken kohokohta ja antoi lapsille energiaa kulkea luontopolku loppuun.

Varkaankurun Velhopolku, Ylläs
Varkaankurun Velhopolku, Ylläs

Kodan jälkeen tie muuttuu jälleen: Ensin kuljetaan aukeassa tunturimaisemassa, mutta pian laskeudutaan jälleen vihreään metsään. Polun loppupäässä oli aiemmin Lintukoto ja tietoiskuja jakava Hirvi-hahmo, mutta lapsien suureksi pettymykseksi ne oli nyt purettu pois. Toivottavasti molemmat korvattaisi joko samanlaisilla tai edes samantapaisilla maamerkeillä, jotta alusta asti lapset huomioiva-ajatus jatkuisi loppuun asti. (Luontokeskus Kellokas jakoi 9.8. Facebookissa päivityksen, jossa näkyi kunnostettu Lintukoto ja kerrottiin, että paikalle ollaan rakentamassa pöllöpolkua. Lapset olivat tiedosta riemuissaan.)

Velhopolku päättyy samaan paikkaan mistä se alkaakin: Kellokkaan pihaan. Jos nuorimmilla kulkijoilla riittää vielä energiaa, luontokeskuksen pihalta löytyy leikkipaikka keinuineen. Velhopolulta lähtiessämme takapenkiltä kuuluu kerta toisensa jälkeen: ”Voidaanko tulla tänne uudelleenkin?”

 

Seuraathan Kukkahattuäitiä jo Facebookissa.