Mitä tehdä lasten kanssa talvella Ylläksellä - 5 vinkkiä

(Julkaistu uudelleen 27.2.2017)

Meidän lomalla harrastamista rajoitti suuresti 10kk ikäinen Pätkä ja myös 4-vuotias Muru, joka ei jaksa esim. hiihtää kuin ihan hetken. Tietenkin kyse on harjoituksen puutteesta, kotona kun ei juurikaan pääse talvisin hiihtämään. Mitä siis tehdä lomalla Ylläksellä, kun perheen lasten ikäjakauma on niinkin laaja (vanhin 8v., nuorin 10kk) ja kuitenkin halutaan viettää aikaa myös yhdessä koko perheenä? Ahkiota ei viitsitty vuokrata, kun hiihtäminen ei oikein porukalla onnistunut.

Tässä viisi ideaa, joilla meidän loma sujui suhteellisen sujuvasti ja lapsilla riitti puuhaa.

1. Retki Kesänkijärven laavulle

Kesänkijärven parkkipaikalta lähtee 2km pituinen lumikenkäreitti Kesängin Keitaalle. Tie on tampattu niin tiiviiksi, että siinä pystyy kävellä hyvin myös ilman lumikenkiä. Rattaiden kanssa siinä ei uskaltanut kuitenkaan kulkea, joten Pätkä matkusti hyvin topattuna kantorepussa kantosuojan kanssa. Tieltä pääsi poikkeamaan myös järvenjäälle, mikä on aina meidän lapsille erikoinen tapahtuma.

Kesänkijärven laavun lähellä on myös kahvila, Kesängin Keidas, missä Pätkä pääsi lämmittelemään samalla, kun kävin hänet syöttämässä. Kahvilan herkut testattiin viime talvena, tällä kerralla eväät syötiin laavulla, Pätkää lukuunottamatta. Toisin kuin jollain laavulla, täällä ei ollut makkaratikkuja lainattavana, joten jos makkaraa haluaa paistaa, sellaiset kannattaa muistaa ottaa mukaan. Toinen vaihtoehto on paistaa makkarat nuotiopaikalla olevalla ritilällä, siinäkin se onnistuu. Kesänkijärven ympäristön on suosittu paikka ja laavulla on aina myös muita evästelijöitä, joten kiireellä ei tännekään kannata pysähtyä syömään. 

Kesänkitunturi

Kesänkijärven laavulla näkee joka kerta Kuukkeleita, niin myös nyt. Ilmeisesti linnuilla on siinä lähellä pesä tai sitten retkeilijät houkuttelevat nälkäisiä lintuja paikalle. Pörröisen pyöreiden Kuukkeleiden ilmestyminen riemastuttaa joka kerta, sekä lapset että vanhemmatkin.

Matka Kesänkijärven laavulle ja takaisin ei pitäisi olla liian pitkä pienemmillekään, sillä tie on melko tasaista eikä siinä ole suuria nousuja tai laskuja. Ja jos tarpeen, pienelle kävelijälle voisi ottaa pulkankin mukaan. Kun pysyy merkityllä reitillä, lapsetkin voivat juoksennella edellä. Tieltä poikkeava voi kuitenkin löytää itsensä syvästä hangesta, joten hieman varovainen täytyy olla. Maisemat ovat upeat ja lumihangessa näkyviä eläintenjälkiä on kiva katsella ja arvuutella, mikä eläin siitä on kulkenut. Myös hiljaisuutta on kiva pysähtyä aina välillä kuuntelemaan, tällä reitillä se kuuluu aina. Sssh, kuuntele.

2. Luontokeskus Kellokas

Kellokkaan alue tarjoaa monenlaista puuhaa: pihalla on lapsille leikkipaikka ja sisällä mm. Meän elämää-näyttely. Pihapiirissä löytyy useita mielenkiintoisia luontoon ja eläimiin liittyviä tietoisku kylttejä ja löytyypä sieltä myös Savottamuseo, mihin voi pistäytyä myös silloin, kun Kellokas ei ole auki. Museossa näkyy ja tuntuu historianhavina ja siellä melkein aistii, minkälainen tunnelma tukkisavotalla aikanaan on ollut. Historiallisia esineitäkin löytyy, myös lähihistoriasta; kuten meidän pojille hyvin tuntematon lankapuhelin. Kellokkaan luota lähtee useita ulkoilureittejä sekä hiihtäjille että lumikenkäilijöille.

Tänä vuonna testasimme kahta lumikenkäreittiä kävellen Pätkän nukkuessa pulkassa. Polut olivat täälläkin niin hyvin tamppaantuneet, että kestivät kävelijöitä. Tarkkana sai kuitenkin olla, sillä polulta yhtään poikkeava upposi täälläkin heti syvään hankeen. Kellokkaan lähettyvillä maasto on tasaista, mutta molemmissa suunnissa alkoi alamäki hetken kuluttua, eikä pulkassa nukkuvan vauvan kanssa ollut niihin asiaa. Kävelymatka jäi aika lyhyeksi, mutta aivan upeat tunturimaisemat korvasivat sen. 

Esikoista ja Murua lyhyt kävelymatka ei haitannut, sillä pihapiirissä oleva pulkkamäki kutsui lapsia enemmän. Myös tunnelin kaivaminen lumikasan alle tuntui olevan kävelyä kivempaa. Savottamuseosta löytyi pojille lainapulkat, joten mäenlasku sujui, vaikka toisella käyntikerralla ei omia pulkkia ollutkaan mukana. Suuri osa paluumatkasta Kellokkaalta Maahisen alueella sijaitsevalle mökille sujui lapsilla hujauksessa, sillä reilusti tunturilla olevalta luontokeskukselta pääsi laskemaan pulkalla suuren osan matkasta. Voi sitä vauhdinhurmaa.

3. Ylläs Kids – Laskettelukeskuksen Lastenmaa

Kyllähän se laskettelukeskuksen pulkkamäkikin piti testata ja hyvin tuntui liukuvan, välillä liiankin hyvin. Ylläs Kids-alue löytyy Sport Resort Ylläkseltä, Ylläsjärven puolelta tunturia. Lastenmaasta löytyy pulkkamäen ja lastenrinteen lisäksi myös leikkipaikka keinuine ja kiipeilytelineineen sekä laavu. Pätkäkin pääsi keinumaan jatkuvan rattaissa istumisen vastapainoksi ja pienen helisevä nauru raikasi kauas, niin kivaa keinuminen oli. Pulkkamäkeen pääsi mattohissillä, jonka hitaus tosi tuntui välillä tuskastuttavan mäenlaskemista odottavat lapset.

Laavu oli täällä melko pieni, mutta plussaa oli muutamat pöydät, joiden ääressä oli helppo syödä. Kun jaksoi odottaa omaa vuoroaan, ehti syödäkin reippaan rauhallisesti ja päästää sitten seuraavat odottelijat paistamaan eväitään. Ylläs Kids-alueelta aukeaa upeat maisemat alas tunturiin ja niitä tuli tälläkin kertaa ihailtua. Tämä leikkipaikka on yksi vakiopaikka, mihin meidän pojat jäisivät aina touhuamaan. Rattaiden kanssa kulkeminen parkkipaikalta Lastenmaahan oli melko raskasta, mutta alueella rattaat kulkivat helposti.

Talvella laskettelukeskuksesta löytyy useampi ruokapaikka, myös Hesburger. Meillä oli kuitenkin omat eväät mukana, sillä ulkona ruoka maistuu aina paremmalta. Tälläkin kertaa kuitenkin tuntui, että ruokaa oli liian vähän mukana. Muista siis ottaa tarpeeksi evästä, pulkkamäki tekee nälkäiseksi.

4. Aurinkotupa

Aurinkotupa on Ylläsjärven puolella oleva ulkoilualue, mistä löytyy laavun ja pulkkamäen lisäksi myös kahvila ja hiihtomaa. Ja perheen pienten ja myös suurempienkin iloksi alueella on myös poroaitaus, missä tällä kerralla oli kolme poroa. Välillä alueella näkee myös vapaana olevia poroja, nyt niitä ei ollut. Aurinkotuvan alueella on helppo liikkua rattaiden kanssa, vaikka muutama mäki sieltä löytyykin.

Jos oma pulkka unohtuu, mäkeen voi myös lainata alueen pulkkaa tai liukuria. Aurinkotuvan laavu on tilava ja niin korkea, että siellä mahtuu seisomaan ja kulkemaan helposti. Jopa rattaat mahtui työntämään katoksen alle tuulelta suojaan. Laavun vieressä on suuret lumikasat, missä meidän pojat viihtyisivät aina pidempäänkin. Kahvilan leipomukset tulevat Äkäslompolon keskustan leipomo Suklaaruususta. Hyvää on, kannattaa maistaa.

5. Kävellen kylälle

Kun muuta tekemistä ei keksitty, mutta haluttiin lähteä pihaa pidemmälle ulkoilemaan, käveltiin mökiltä Maahisen alueelta alas Äkäslompolon kylälle. Yhdensuuntainen matka oli n. 2,5km eli ihan sopiva matka kävellä. Menomatkalla oli sen verran alamäkeä, että pojat laskivat usein sen pulkalla. Tulomatkalla pulkkaa joutui tosin vetämään. Nousu oli melko loivaa, mutta tuntui kyllä, varsinkin rattaita työntäessä. Kävelytiet olivat ainakin meidän lomalla hyvässä kunnossa, joten rattaita oli helppo työntää.

Keskustasta löytyy kaikki tarpeellinen ja enemmänkin: on ruokakauppa, apteekki, ruokapaikkoja, matkamuistokauppoja ja leipomo - ainakin. Suuri osa paikoista löytyy vierekkäin, Mailan putiikki sijaitsee vähän kauempana, Äkäslompolon "risteyksessä". Tällä kertaa Jounin Kauppa ja Jounin Kauppakeskus riittivät meidän päämääräksi, niistä löytyi katseltavaa ja ostettavaa.

Aiemmin Jounin Kaupasta puhuttiin meillä Lapin lelukauppana. Tällä kertaa nimesin sen myös meidän perheen viralliseksi pipokaupaksi: Tällä lomalla uusittiin nimittäin pipot koko perheelle Pätkää lukuun ottamatta. Osa edellisistäkin pipoista on sieltä ostettu ja hyväksi havaittu, joten valinta ei ollut vaikea – paitsi pipon värin ja mallin päättämisessä, valikoimaa nimittäin oli. Esikoinen ja Pätkäkin saivat suureksi riemukseen uudet pipot, Jounin Kauppa-tekstillä ja tunturi-kuvalla. Ne päässä onkin kiva aloitella arkea tällä viikolla, kahden talvilomaviikon jälkeen.

Olen aiemminkin kirjoittanut Jounin Kaupan leluosastosta, mikä vetää meidän lapsia puoleensa. Myös kaupan yhteydessä olevan Routa-kahvilan leikkipaikka ja aulassa oleva kolikoilla liikkuva Joulupukki-härveli houkuttavat poikia. Kauppaan käveleminen sai siis kannatusta varsinkin, jos lapset saivat jo etukäteen luvan ostaa jotain tai mennä hetkeksi leikkipaikalle. 

Jounin Kaupalla tuntuu olevan aina jotain uutta katseltavaa itsellekin. Tällä kertaa huomasin riemukseni, että vauvantarvikeosastolla oli myynnissä myös suklaata. Missään muualla en ole tällaista nähnyt, vaikka väsyneet äidit ovat varmasti suuri yksittäinen suklaata ostava joukko. Kauppias keksii muutenkin koko ajan uusia ideoita ja huomaa selvästi, että kaupassa pyritään huomioimaan, mikä sopii minkäkin kanssa yhteen. Kuten juuri vauvan hoitaminen ja suklaa. Mitähän uutta seuraavalla lomalla löytyy?

Seuraa Kukkahattuäitiä Facebookissa.