Yöheräämiset on verrattavissa kidutukseen, ainakin pahimpina aikoina

Viime viikolla kerroin, miten hankalaa on ollut löytää jos nyt ei ihan täydellinen, niin ainakin hyvä tyyny. Edes täydellinen tyyny ei kuitenkaan takaa hyviä yöunia, jos kotoa löytyy yökukkuja, -itkijä tai jotain siltä väliltä. Käsi ylös, keneltä löytyy. Jep, niin meiltäkin. Ja kun tarpeeksi valvoo, olo on sen mukainen. Samoin oma kuva.

väsynyt äiti, kukkahattuaiti.com.jpg

Taidan ottaa nyt suuren riskin, kun kirjoitan meidän kaksiveen nukkumisesta. Nimittäin tuntuu ainakin, että jos erehdyn mainitsemaankaan ääneen, että poika nukkuu yöt hyvin, eikä herää ollenkaan, niin ainakin seuraavana yönä herätään sitten edellistenkin öiden edestä. Ehkä vain kuvittelen (mitä en kyllä valitettavasti tee), mutta varmuuden vuoksi täytyy koputtaa puuta, kop kop, ja toivoa, etten nyt ainakaan pahenna öitä entisestään. Toisaalta, koska meillä ei taas viime aikoina ole kokonaisia öitä nukuttu, ei ole pelkoa niiden pilaamisesta.

Jonkin aikaa meillä nukuttiin jopa kokonaisia öitä, vaikkakaan ei kovin montaa putkeen. Oli kuitenkin hölmistynyt olo aamulla, kun tajusi nukkuneensa yön heräämättä. Itselläni siis, ainakin. Yksiveeltä oli turha edes kysyä. Sitten tapahtui taas jotain, hämärästi väsymykseltäni muistelen, että käytiin poitsun kanssa 2v. neuvolassa ja se riitti: reilun kuukauden olen taas herännyt joka yö. Kerta yössä olisi vielä ihan ok, mutta se kerta ei tunnu tyydyttävän pojan äitikaipuuta/janoa/pahan unen jättämää tylsää oloa/muuten vain keskellä yötä heräämistä. Ei, poika on näemmä päättänyt, että on paras aloittaa joko äidin huuteleminen (mikä tuntuu ihanalta mihin tahansa muuhun aikaan päivällä, sillä poika oppi vasta jokin aika sitten sanomaan äiti) tai sitten itkeminen tai kitiseminen mahdollisimman aikaisin alkuyöstä, että ehtii äiti herätä mahdollisimman monta kertaa. Klo 23 on mitä ihanteellisin aika aloittaa, viimeistään. Ja oikein kauheina öinä siitä jatketaan monen tunnin ajan, noin puolen tunnin-tunnin välein.

parempia unia, kukkahattuaiti.com.jpeg

Aamuyöt on monesti sentään rauhoitettu, joten mitä mä valitan. Saanhan yleensä sentään nukkua ainakin neljä tuntia putkeen. Ja uskokaa tekin, jotka ette ole joutuneet valvomaan lasten kanssa (ilmeisesti sellaisiakin onnenpekkoja on olemassa?), niin neljä tuntia unta yhteen putkeen on parempi kuin ei sitäkään. Nimittäin senkin olen testannut, kuten olen aiemminkin kertonut: kuusiveen korvakierre kesti melkein kaksi vuotta aikanaan ja senkin jälkeen nukkuminen oli hankalaa. Ja kaksivee nukkui vauvana TODELLA huonosti, pahimpina öinä herättiin yli 20 kertaa. Joten siihen nähden nykyinen tilanne ja keskimäärin 2-3 kertaa yössä sängystä nousemisen ei pitäisi tuntua pahalta. Vaan tuntuu se silti.

En voi periaatteessa olla lapselle vihainen, kun toinen ei osaa vielä puhua ja kertoa, mikä on hätänä. Kuukauteen on mahtunut myös paljon flunssaa ja kahden yön korkeat kuumepiikit, mitkä omalta osaltaan on vaikuttaneet uniin. Nyt epäilen hampaidentuloa, koska poika valittaa korvakipua, mutta tulehdusta ei ole. Tai sitten päivän touhut menee uniin ja se herättää. Tai sitten jotain muuta, mistä sitä tietää. Sen tiedän kuitenkin, että yöheräämiset on jollain tavalla verrattavissa kidutukseen ja jos jostain syystä ikinä milloinkaan pitäisi jotakuta kiduttaa, tiedän keinon jo valmiiksi. 

 

Miten teillä nukutaan? Vai nukutaanko?

 

Lue myös:

10 väsyneen äidin sähellystä

Saako äiti olla väsynyt?

 


Seuraatko jo Kukkahattuäitiä Facebookissa? Sinne päivittyy ajatuksia ja kuvia äitiydestä ja lapsiperhekaaoksesta: Kukkahattuäiti elää rehellistä lapsiperheelämää kolmen pojan äitinä.