Jalassani roikkuva takiainen - taaperoni

Jalassani roikkuu tätä nykyä - tai jälleen kerran - takiainen, joka tuntuu olevan lähes kasvanut kiinni siihen. Heti aamulla herättyään hän varmistaa, että olen varmasti tallessa. Ruoka-aikoina hän pystyy istumaan sentään omassa tuolissaan, varsinkin jos istun siinä vieressä. Keskittyneesti hän kauhoo ruokaa suuhunsa, kunnes veljien kanssa hönääminen muodostuu tärkeämmäksi tehtäväksi. Ruoan jälkeen hän muistaa kuitenkin hyvin pian prioriteetti ykkösen: äidin jalassa roikkumisen. Jalan lisäksi myös käsi, paidanhelma ja hiuksetkin käyvät- tärkeintä että äidistä saa jotenkin kiinni.

 Mitä lähempänä äitiä, sitä parempi.

Mitä lähempänä äitiä, sitä parempi.

Isoveljiä takiaiseni ei millään päästäisi lähelleni, sylistä puhumatta. Huuto kuuluu pitkälle, veli yritetään tönäistä pois: Äiti on mun! Veljien syliin on kuitenkin välillä kiva mönkiä ja onpa heidän kanssaan ihana touhuta ja riehua. Silloin äitikin saa puuhailla omiaan (= tehdä kotitöitä), kunhan takiainen välillä käy vain tarkistamassa, että äiti on edelleen tallessa. Johonkinhan tuo voisi vaikka kadota, ilmeisesti.

Takiaisvaihe tulee ja menee, mikä siihen lienee vaikuttavan. Nyt se on jälleen tullut, nyt äidin pitäisi asua lastenhuoneen lattialla tai sohvalla takiaisen kyljessä kiinni. Läheisyys tuntuu ihanalta, hetkittäin. Toisina hetkinä jalassani kiinni roikkuva, paidanhelmasta kiskiva, tahtoaan kiljuva takiainen ahdistaa. Kotityöt on tehtävä, ruokaa on laitettava ja vessassakin käytävä, tuumasi takiaiseni siihen mitä tahansa. 

Joskus tulee kuitenkin päivä, jolloin takiaiseni jättää jalkani pysyvästi. Päivä, jolloin saan tehdä mitä tarvitseekin. Saan liikkua ilman että takiaiseni pyytää viereensä istumaan, kömpii kainalooni, nojaa olkaani. Päivä, jolloin huomaan takiaiseni olevan jo (liian) iso poika. Joten kaikesta ahdistavuudestaan huolimatta yritän nauttia 1v 10kk ikäiseni takiaisvaiheista - kun niitä vielä on.

 

Asuuko teillä takiaista, isoa tai pientä?


Seuraatko jo Kukkahattuäitiä Facebookissa? Sinne päivittyy ajatuksia ja kuvia äitiydestä ja lapsiperhekaaoksesta. Väsymys ei ole kiellettyä, Kukkahattuäiti elää rehellistä lapsiperhekaaosta kolmen pojan äitinä.