Joulunalusviikko - vuoden pisin viikko?

Mitenhän monessa kodissa tälläkin hetkellä lapset säntäilevät tuulispäinä huoneesta toiseen ja jaksavat keskittyä normaaliakin heikommin mihinkään tekemiseen? Mitenhän monessa kodissa desibelit nousevat hetki hetkeltä korkeammiksi, saaden vanhempien korvat soimaan, hermot kiristymään? Mitenhän monessa kodissa pienet ja suuremmatkin vipeltäjät odottavat joulua jo niin malttamattomina, ettei mistään meinaa tulla enää mitään? Ja mitenhän moni vanhempi toivoo, että joulu olisi jo ohi?

Meidän joulu, kukkahattuaiti.com-4.jpg

Tämä joulunalusviikko (vai onko nyt jouluviikko) nimittäin tuntuu vuoden pisimmältä viikolta. Lapset eivät jaksaisi enää odottaa joulua, tai niitä lahjoja lähinnä, ja meno on sen mukaista. Juostaan, hypitään, kiljutaan, tapellaan. Riitaa tulee pienen pienistä asioista vielä normaaliakin enemmän, koko ajan. Mihinkään ei oikein malteta keskittyä muutamaa minuuttia kauempaa. Ja auta armias, jos joku jotain tekemistä keksiikin hieman pitemmäksi ajaksi: toinen menee hyvin todennäköisesti perässä ärsyttämään. Äidin pitäisi istua vieressä, mielellään kyljessä kiinni. Hoitaa jotenkin siitä omat hommansa, toimia samalla erotuomarina ja viihdyttäjänä. Kun ei ole mitään tekemistä.

Tähän asti kalenteriluukut on avattu rauhassa, mutta ei enää. Nyt kuvakalenteria saa jo teipata kasaan liian innokkaiden luukunaukaisijoiden jäljiltä. Tuleekohan se joulu nopeammin, jos avaa useamman luukun kerralla. Kuusi pitäisi koristella, miksei sitä tehdä nyt heti!? Ja vaikka kukaan ei olekaan vielä ääneen kysynyt, niin miten monta yötä siihen jouluun oikein on. Kun ei enää millään jaksaisi odottaa. Ei yhtään!

Viimeistään näin joulua edeltävällä viikolla oma joulumieli alkaa kadota. Tekisi mieli poistaa koristeita kaaoksen lisääntymisen tahtiin. Jos noudattaisin tätä, kotona ei olisi enää mitään jouluista jäljellä. Yritän olla olematta niin inhottava ihminen. Sen sijaan yritän ylläpitää joulumieltä, luoda kotiin jollain epätoivoisella tavalla joulurauhaa - mikä ei taida ikinä onnistua. Mikään kirja kun ei tunnu enää kelpaavan, mikään lautapeli ei houkuta. Ja miksei sieltä kaupastakaan saa mitään kivaa lelua, vaikka niitä lapsille käytävillä melkein väkisin tyrkytetään. "Joulu on kohta, nyt ei osteta mitään leluja" ei tunnu riittävän vastaukseksi meidän joulupukkiin uskoville lapsille. Vielä kieli on pysynyt kurissa, enkä ole tiuskaissut totuutta joululahjojen alkuperästä. Siinä jos missä taitaa mennä huonon äidin raja.

Meidän joulu, kukkahattuaiti.com-3.jpg

Jotain tekemistä pitäisi lapsille keksiä, vaan mitähän se voisi olla. Ehkäpä meillä testataan vielä joitain uusia reseptejä ennen joulua. Tai leivotaan lisää pipareita. Tai askarrellaan koristeita. Tai voisihan sitä lähteä vaikka kirjastoon, jos uudet kirjat jaksaisivat kiinnostaa edes hetken ajan. Jotain on kuitenkin keksittävä ja pian. Ja mikä tärkeintä, itseä on pakko yrittää psyykata, että jaksaa nämä jäljellä olevat päivät. Kai ne jotenkin kestää. Ja jos tämä kaaos oikein pahaksi äityy, voi aina lohduttautua ajatuksella: viikon kuluttua joulu on jo ohi.

 

Miten teillä saadaan nämä viimeiset päivät ennen joulua kulumaan?

 


Seuraatko Kukkahattuäitiä jo Facebookissa? Sinne päivittyy tavallisen, välillä hyvinkin väsyneen äidin kuvia ja mietteitä tavallisesta lapsiperhearjesta. Kukkahattuäiti elää rehellisesti keskellä lapsiperhekaaosta.