Pitääkö kerho-ohjaajille tai opettajalle ostaa lahja?

Tällä viikolla juhlitaan kerhojen, koulujen ja päiväkotien kevätjuhlia, niin meillä kuin muillakin. Pätkän kerhon kevätjuhla sattui samalle päivälle Esikoisen koulun kevätjuhlan kanssa, joten nyt on juhlat jo takana ja kerho loppunut tältä kaudelta. Kouluakaan ei ole jäljellä kuin huominen ja lauantaina alkaa ansaittu kesäloma. Kevätjuhla-aikaan, kesäloman kynnyksellä herää kuitenkin kysymys: Pitääkö lapsen kerho-ohjaajaa tai opettajaa muistaa lahjalla? Ja jos emme vie mitään, katsotaanko sitä karsaasti? Aina olemme muistaneet kyllä, mutta joka vuosi olen samaa miettinyt.

Onko kyse vain tottumuksesta, hyvästä tavasta vai jostain suuremmasta kiitollisuudesta? Esikoisen aloittaessa päiväkodissa muistimme aluksi tarhatätejä (kyllä, meillä päiväkotihenkilökuntaa kutsuttiin tarhatädeiksi ilman mitään sen kummempaa vähättelyä työntekijöiden koulutusta, työtä tai vastuuta kohtaan) sekä jouluna että keväällä. Jokaista. Kyse oli pienestä, kahden ryhmän päiväkodista ja kaikki aikuiset osallistuivat enemmän tai vähemmän lapseni hoitamiseen, joten aluksi annoimme kaikille lahjat. Jossain vaiheessa, viimeistäänkin Murun aloittaessa hoidossa aloimme kuitenkin antaa enemmän yhteisiä lahjoja, kuten jouluna suklaata ja keväällä keksejä ym. Olen aivan varma, että käyttöön tulivat. En tiedä yhtään työpaikkaa, missä herkut eivät katoaisi nopeasti pöydältä.

Antamamme lahjat eivät muutenkaan ole koskaan olleet kauhean kalliita. En henkilökohtaisesti näe syytä, miksi käyttäisin useita kymmeniä euroja jokaisen lapseni hoitajan lahjaan. Työtään hekin tekevät, vaikka arvokasta, sitä en mene kiistämään. Tiedän, että suuri osa lasteni kasvatuksesta on tapahtunut päiväkodissa – vaikka en aina olekaan ollut siitä kasvatuksesta samaa mieltä (millä logiikalla pienelle, juuri puhumaan opettelevalle opetetaan esim. väreistä lyhennyksiä: sininen=sinkku, punainen=punkku, oranssi=orkku?).

Mutta tiedän myös maksaneeni itseni kipeäksi siitä hyvästä, että lapseni saivat sitä kasvatusta päiväkodissa. Päiväkodissa täytyy myös vetää jonkinlainen raja, kenelle ostaa lahja tai sitten ostaa tosiaan yhteinen suklaarasia. Ihmeissäni olen vuosia katsellut, miten jokaiselle on tuotu oma, ei välttämättä mikään halvin lahja. Nolona olen ohjannut lapseni ojentamaan pienen ja vaatimattoman lahjamme ja samalla ihmetellyt, miten ihmisillä on varaa? Vai onko kyse syyllisyyttä potevien äitien hyvittelylahjasta? Kun haluaisi itse kasvattaa lapsensa, muttei taloudellisesti ole varaa. Tai jos lapsi on hirvittävän riehakas ja on työllistänyt enemmän kuin olisi ehkä ollut tarpeen? Kiitos, että olette jaksaneet kauhukakaraani. Ja anteeksi.

Kerho-ohjaajillle lahjan antamista pohdin vielä kauemmin kuin aikoinaan tarhatätien kohdalla. Varsinkin, kun koko vuoden olen saanut ymmärtää, että kerhossa käyväni lapsi on jotenkin huonompi kuin päiväkodissa hoidossa olevat. Ja kun äiti kerran on kotona, niin ei tarvitsisi tuoda edes kerhoon häiritsemään siellä työskenteleviä. Todennäköisesti kerhossa työskentelevät irtautuvat päiväkotiryhmistä kerhon ajaksi, mutta se ei ole minun vikani. Kerhosta maksettiin kerhomaksu ja oletin, että sillä rahalla Murulla olisi täysi oikeus käydä kahtena päivänä viikossa leikkimässä muiden lasten kanssa ja muistella, miten muita aikuisia ja niitä sääntöjä totellaan.

Muru viihtyi kuitenkin kerhossa ja päädyttiin pieneen muistamiseen: molemmat kerho-ohjaajat saivat lahjaksi auringonkukansiemeniä. Samaa lahjaideaa ollaan käytetty joskus tarhatätienkin muistamisessa – lahjansaaja voi halutessaan kasvattaa kukkia haluamaansa paikkaan. Kukkakimpun antaminen epäilyttää, sillä koskaan ei tiedä, voiko henkilö pitää kukkia sisällä. Meille ei ainakaan voi ottaa sisään kukkia näin keväällä siitepölyaikaan. Ja tylsä ostaa lahja, varsinkaan kun kukat ei ole mikään halvin lahjaidea, vain jotta lahjansaaja voi heittää ne pois. Muita lahjoja ei tässä tapauksessa edes harkittu, jo noiden kukkien siementen valitseminen tuntui melko hankalalta.

Ja sitten on opettaja. Jotenkin opettajalle annettava lahja on iskostunut takaraivoon omilta kouluajoiltani. Jotain pientä pitää ainakin antaa, mutta mitä? Opettajalle tuntuu vaikeimmalta keksiä lahjaa, sillä itse en ainakaan poikani opettajaa tunne. Tarhatädit tulivat paljon tutummiksi aikanaan, koulussa on aika harvoin tullut käytyä – opettajan kanssa olen jutellut muutamassa tapaamisessa ja silloinkin pojan koulunkäyntiin liittyen. Mitä siis lahjaksi? Esikoisen kanssa ollaan yritetty pohtia, vielä on lahja kuitenkin ostamatta. Onhan tässä aikaa, koulu loppuu vasta ylihuomenna. Todennäköisesti käy taas niin, että huomenna haetaan joku kahvia-ja-suklaata-vakiolahja. Persoonaton, mutta käyttöön varmasti tuleva. Ja kaipa tässäkin ajatus on tärkeä – muistettiin edes jotenkin.

Pitääkö lasten hoitajille tai opettajalle ostaa lahja?

 

Seuraa Kukkahattuäitiä Facebookissa.

.