2/3 lapsivapaaviikonloppu

nacholautanen

Tai ei edes viikonloppu, mutta sentään yksi yö. Esikoinen ja Muru pääsivät siis viime viikonloppuna mummolaan yökylään. Vielä kun olisi saanut Pätkänkin mukaan, edes muutamaksi tunniksi. En ole vielä valmis päästämään vajaa 10kk ikäistä Pätkää yökylään, eikä kukaan kyllä olisi ottamassakaan, mutta muutamaksi tunniksi olisin valmis pojasta luopumaan. Pätkä ei ole ollut kenelläkään hoidossa elokuun alun jälkeen, jolloin jouduttiin lähteä hieman yllättäen miehen kanssa molemmat hammaslääkäriin. Kovasti kuitenkin toivoisin, että saataisi Pätkänkin jossain vaiheessa jollekulle hoitoon ja päästäisi miehen kanssa pitkästä aikaa kahdestaan jonnekin, edes muutamaksi tunniksi. Tällä hetkellä Pätkällä on kuitenkin sellainen mammavaihe, etten kehtaisi jättää häntä minnekään huutamaan.

Pojat pääsevät yökylään keskimäärin kerran vuodessa, joten voitte uskoa, että odotin päivää kovasti. Sanon keskimäärin sen takia, että Muru oli ensimmäistä kertaa yökylässä vasta v.2015 joulukuussa, muutamaa kuukautta ennen 4-vuotissynttäreitään. Esikoinen oli mukana ja edellisestä yökyläilystä olikin siinä vaiheessa vierähtänyt melkein viisi vuotta. Seuraavan kerran pojat olivat mummolassa yötä maaliskuussa 2016, vähän ennen pätkän syntymää ja nyt pääsivät seuraavan kerran. Syystä tai toisesta meillä ei vain ole lapsille yökyläilypaikkoja.

Välillä se harmittaa poikia kovastikin, samoin itseäni. Tilanne nyt vain on tämä, sille ei voi mitään. Ja jollain järkevällä ajattelutavalla yritän selittää asiaa itselleni sillä, että me vanhemmathan olemme lapsista vastuussa, ei heitä voi työntää isovanhemmille väkisinkään. Itse muistan lapsuudestani, että olin melko useinkin mummoloissa yökylässä. Koti-ikävä vaivasi kylläkin jokaisella kerralla ja se tunne onkin jäänyt päällimmäiseksi mieleen. Onko siis muistelemisen arvoista vai ei?

Kuitenkin olisi kiva, jos omatkin lapseni pääsisivät useammin mummoloihin yökylään. Pojatkin sitä kovasti toivoisivat ja ovat välillä todella vihaisia, kun eivät pääse mummolaan yöksi. Ja kenelle se viha ja kiukku puretaan? Äidille tietenkin. Tyhmä äiti, kun ei päästä yökylään. Siinä on vähän vaikea puolustautua, koska en halua poikien tietävän, että kyse ei suinkaan ole siitä, ettenkö antaisi lupaa. Kiukku on vain otettava vastaan, nieltävä se ja vastattava ympäripyöreästi pojille.

Viime viikonlopun yökyläilystä otettiin ilo täysillä irti ja pojat olivat mummolassa lauantaiaamupäivästä sunnuntai-iltapäivään. Kotona oli ihmeen rauhallista ja liiankin hiljaista, kun kaksi vanhinta lasta eivät olleet illalla riehumassa. Kuitenkin oli mahtavaa viettää kerrankin vähän rauhallisempi ilta Pätkän nukahdettua. Katsottiin miehen kanssa rauhassa Independence Day Resurgance ja herkuteltiin Nacholautasella. Jospa hieman rennomman viikonlopun jälkeen jaksaisi paremmin aloitella uutta viikkoa.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Nacholautanen (n. 4 annosta)

400g naudanjauhelihaa

1 tomaatti kuutioituna

1 mieto chili

1 pss Santamaria Taco-mausteseosta

Paista jauheliha ja lisää joukkoon kuutioitu tomaatti ja pieneksi pilkottu chili, poista siemenet. Lisää mausteseos ohjeen mukaan.

Huom! Olemme käyttäneet kerralla vain puolet jauhelihaseoksesta ja jättäneet puolet seuraavaksi päiväksi. Loput aineet ovat yhdelle kerralle.

n. 200g tortillasipsejä

½ purkkia juustokastiketta

1 tomaatti pieninä kuutioina

½ avokado pieninä kuutioina

1 prk salsakastiketta

Laita tortillasipsit pellille leivinpaperin päälle. Levitä puolet jauhelihaseoksesta sipsien päälle ja lisää puolet juustokastikepurkista. (Avattu purkki säilyy jääkaapissa.) Pidä 200'C:ssa uunissa n.5min, kunnes juustokastike on sulanut. Ota lastalla annos lautaselle ja lisää päälle tomaatti- ja avokadokuutioita ja salsakastiketta.