Talvi pääsi yllättämään (+Stonzien voittaja)

Kanerva jäi yllättäen pyryttäneen lumen alle

Talvi tuntuu yllättävän joka vuosi jonkun, mikä tuntuu hullunkuriselta, kun kerran Suomessa asutaan. Kyllähän sen tietää, että jossain vaiheessa tulee lunta ja pakkasta. Miten siihen ei muka osaisi varautua? Tuli kuitenkin todistetuksi, ettei aina pysty oikeasti varautumaan kaikkeen.

Tällä kertaa talvi ja nimenomaan pakkanen kuitenkin yllätti mökkeilijät, meidät. Ja se tosiaan yllätti, vaikka olimmekin yrittäneet varautua. Kukaan ei kuitenkaan ollut osannut varautua siihen, miten nopeasti järvi jäätyisi. Se jäätyi nimittäin lauantain ja sunnuntain välisen yön aikana, marraskuun alussa. Kuulemma hyvin epätavalliseen aikaan eli siihen eivät olleet paikallisetkaan varautuneet, joten eipä ihme, ettemme me mökkeilijätkään pystyneet. 

Mökki on saaressa, joten sinne pääsee ainoastaan veneellä. Ja kun järvi jäätyy, kulkeminen saareen muuttuu lähes mahdottomaksi. Tarpeeksi paksulla jäällä pystyisi kävelemäänkin saareen, mutta sellaista jäätä ei ainakaan vielä ole. Ja jos totta puhutaan, ajatus järvenjäällä kävelemisestä hermostuttaa itseäni suuresti. Viime talvena Ylläksellä lumikenkäilimme järvenjäällä ja vaikka tiesin, että jää kantaisi meidät kyllä, pelkäsin koko ajan ihan kauheasti. Reippaile siinä sitten lasten kanssa iloisena, kun koko ajan takaraivossa kummittelee ajatus, että mitä jos jää pettääkin alta..

Järvi jäätyi yön aikana

Viime viikonloppuna oli tarkoitus laittaa mökkiä talviteloille, kuitenkin ajatuksella, että isänpäiväviikonloppu vietettäisi siellä vielä. Kaikkia tavaroita ei ollut tarkoitus vielä tuoda kotiin, mutta niin ne suunnitelmat muuttuvat matkan varrella. Ja koska tuntuu, että aina pitää säätää kaiken kanssa; meidän auto oli kotona. Mies oli näet mökille kahden vanhimman pojan ja isänsä kanssa, itse jäin kotiin enterorokkoa sairastavan nuorimmaisen kanssa. Viikonloppu menikin itkevää lasta kantaessa sekä päivällä että yöllä. Ei tullut montaa tuntia kahden yön aikana nukuttua.

Kun siis sunnuntaiaamuna mies soitti, jaksaisinko lähteä tuomaan toista autoa tavaroiden kuljettamiseen, ei ollut aluksi itku kaukana. Ajatus mökillä käymisestä piristi kuitenkin sen verran paljon, että lähdin ilomielin käymään siellä vielä. Nuorimmaisella ei onneksi ollut enää kuumetta, joten autossa istuttaminen ei tuntunut mahdottomalta idealta. Matka menikin aivan ihmeellisen hyvin: nuorimmainen, joka valvoo ja kitisee autossa matkalla kuin matkalla, nukkui tällä kertaa koko matkan. 

Oli kyllä ihana päästä käymään mökillä vielä. Se hiljaisuus ja luonto antaa niin uskomattoman paljon voimia. Johonkin luonnon lähelle meidänkin perheen on päästävä asumaan. Lapset viihtyvät ulkona ja etenkin metsässä parhaiten ja itselläkin on luonnossa aina levollisin olo. Nyt on siis mökki laitettu talviteloille: pumput nostettu, veneet rannalla, tavarat kotona jne. Kiitos saari tästä kesästä ja syksystä, nähdään viimeistään ensi keväänä.

Mennyttä kesää muistellen, ensi kesää odottaen

Kiddexin kanssa yhteistyössä suoritetussa arvonnassa valitsemansa Stonzit voitti
nimimerkki Haiduski. Laitan voittajalle sähköpostia palkinnon lunastamisesta.

Oikein paljon onnea voittajalle ja kiitos kaikille osallistumisesta.