I Love Me


Viime viikonloppuna järjestettiin I Love Me-messut Helsingin Messukeskuksessa. Käyn erittäin harvoin messuilla, sillä suuri ihmismassa ja ympärillä oleva hälinä eivät ole minua varten. Olen rauhaa rakastava ihminen ja viihdyn parhaiten kotona. Nyt tarjoutui kuitenkin loistava tilaisuus messuilla vierailemiseen, sillä voitin Foodinin järjestämässä kilpailussa kaksi pääsylippua. Palkintoon kuului myös tuotekassi, jonka saisi noutaa yrityksen messuosastolta. Tarkoituksena oli lähteä messuille nuorimmaiseni ja siskoni kanssa, mutta kuten usein muutenkin, suunnitelmat muuttuivat. 

Ihmisvilinä, messuhäly ja kuuma messukeskus jäivät kakkoseksi, sillä perheen kanssa yhdessä vietetty syysloma mökillä luonnonkeskellä veti pidemmän korren. Kun kerran aiheena oli I Love Me, oli ajateltava hieman itseä ja päätettävä, kumpi paikka tekee minut onnellisemmaksi: messut vai mökki. Hieman jouduin pakottaa itseäni, että uskalsin päättää jäädä mökille, sillä siskon kanssa olisi ollut kiva mennä messuille. Esikoinen ja nelivuotias olivat riemuissaan, että jäimme mökille sunnuntaihin asti ja nähdessäni, miten onnellisia lapseni olivat metsässä juostessaan, tiesin tehneeni oikean päätöksen.

Mökkisaaren metsä on luonnontilassa, joten siellä on oikeasti keskellä luontoa. Hiljainen luonto tarjoaa meidän perheelle parhaimman paikan olla. Se onkin yksi syy, miksi Äkäslompolo on valloittanut meidät niin täysin. Hiljaisuudesta ei poikieni kanssa tietenkään pysty kauheasti nauttia, mutta aina välillä esikoinen ja nelivuotiaskin malttavat pysähtyä hetkeksi ja kuunnella hiljaisuutta ja luonnonääniä: tuulen suhinaa, lehtien havinaa, lintujen laulua ja mökillä myös aaltojen liplatusta. 


Messutungoksen sijaan kävelimme varpujen ja mättäiden seassa mökkisaaren toiseen päähän eväsretkelle. Termariin kahvi, nuorimmaiselle mukaan tuttipullo ja kertakäyttögrillillä nakkeja grillaamaan. Jälleen kerran todettiin, että ruoka maistuu ulkona paljon paremmalta. Vajaa 7kk ikäinen nuorimmainen nukahti tälläkin kertaa tyytyväisenä kantoreppuun, joten itsekin ehdin juoda kahvia rauhassa. Vaikka päivä oli kylmä ja tuuli melko pureva, maisemaa oli ihana katsella. 

Vauvallekin oli omat eväät: MAM-tuttipullossa maitoa


Kahvi lämmitti ulkona mukavasti ja Pikku Myy-muki viihdytti nuorimmaista

Myöhemmin leivoin pakastimesta löytyneistä puolukoista syksyn ensimmäisen puolukkapiirakan. Anoppi oli aiemmin kesällä ostanut Sunnuntai Kakku- ja muffinimixin ja piirakkapohjan sai tehtyä nopeasti lisäämällä jauheen sekaan 2dl vettä ja 1dl öljyä. Tein piirakan päälle vielä muruseoksen ja pienoisen taistelun jälkeen sain paistettua piirakan puu-uunissa. Tarkoituksenani oli poimia tällä mökkikerralla tyrniä pakastimeen, mutta liekö poimintatavassani jotain väärää vai missä vika, poimiminen kylmässä säässä tuntui lähinnä kidutukselta, joten marjat jäivät lintujen talviherkuksi. 

Sunnuntai Kakku- ja muffinimixillä oli helppo tehdä piirakkapohja

Tyrninmarjat jäivät tänä vuonna poimimatta

Siskon kanssa olisi ollut kiva tavata, mutta se täytyy tehdä toisen kerran. Ja jossain rauhallisemmassa paikassa myös. Messujen pääsyliput eivät kuitenkaan menneet hukkaan, sillä äitini pääsi lähtemään puolestani. Ja he ihanaiset kävivät hakemassa voittamani tuotekassin mukaan. Odottamassa on siis kassillinen yllätyksiä, kun seuraavan kerran käyn äidillä kylässä.  

Tuotekassi täynnä Foodinin herkkuja