6kk vauvalla on korvatulehdus

Taistelu korvatulehdusta vastaan on alkanut

- Herää useita kertoja yöllä 
- Itkee öisin ja kitisee päivälläkin paljon normaalia enemmän
- Maito ei ole maistunut, eikä soseetkaan kauhean hyvin viime päivinä 
- Yskii öisin
- Sairasti kuukausi sitten flunssan, mistä asti nuha ja yskä sahanneet edestakaisin. 

Korvatulehdushan se, meidän 6kk vauvalla. Välillä tuli kyllä itsekin sitäkin epäiltyä viime viikkojen todella rikkonaisten öiden vuoksi. Epäily kuitenkin unohtui liian usein oman väsymyksen vuoksi. 6kk neuvolassa muistin kuitenkin kysyä, voisiko lääkäri vilkaista korviin. Lääkäriaika järjestyi muutaman päivän päähän ja eilen käytiin vauvan korvia tutkimassa. Poika ei ollut kovin yhteistyöhaluinen, minkä ymmärrän hyvin: Eikai kukaan halua, että pidetään tiukasti puristaen paikalla samalla, kun joku ronkkii (kipeää) korvaa. Sen verran lääkäri ehti onneksi nähdä, että toisessa korvassa on selkeä tulehdus. Apteekin kautta siis kotiin hakemaan viikon antibioottikuuri.

Korvatulehdus on itselleni pelkoa, ahdistusta, paniikkia ja suurta huolta aiheuttava kirosana. Nelivuotiaalla alkoi korvakierre kahdeksankuisena. Tai varmaan tulehdus oli ollut jo pidempään, 8kk neuvolassa se huomattiin. 1-vuotissynttäreihin mennessä pojalla oli ollut kahdeksan antibioottikuuria. Ensimmäinen putkitus tehtiinkin muutama päivä synttäreiden jälkeen. 2-vuotiaana tulehdukset alkoivat taas. Taas meni kahdeksan antibioottikuuria ja jälleen molemmat korvat putkitettiin, tosin eri aikoihin. Vasta kitarisan poisto 2v 7kk iässä lopetti tulehdukset. Siihen mennessä poika oli kuitenkin oppinut heräämään useita kertoja yössä, koska edelleen herättiin ja välillä hyvinkin usein.

Vauvan kanssa yöt eivät onneksi vielä ainakaan menneet siihen pisteeseen, että kirkuvaa vauvaa joutuisi rauhoittelemaan sylissä useita tunteja yössä, toisin kuin nelivuotiaan kanssa. Jos nyt väsyttää vauvan kanssa heräily, en oikeasti tiedä, miten selvisin järjissäni nelivuotiaan vauva-ajan ja ne yöt. Huonoimpina öinä kannoin itkevää ja kivusta kärsivää vauvaa useita tunteja yrittäen antaa muun perheen nukkua. Ja vielä enemmän ihmetyttää, miten pystyin käydä myöhemmin töissä korvakierteen taas alettua. Kahdeksasta kymmeneen heräämistä yössä ja aamulla ylös klo 5:20, jotta lapset ehti viedä hoitoon ja itse ehti kerran tunnissa kulkevaan junaan. Ei, noita aikoja ei juurikaan ole ikävä.

Kuukausi sitten helpotettiin flunssaisen 5kk vauvan oloa

Koska korvatulehduksista on näin huonoja muistoja edellisen lapsen kanssa, pelko ja ahdistus nousivat eilen heti, kun lääkäri vahvisti epäilyni. Ajatukset alkoivat vilistää samantien: Voi ei, ei taas. En jaksa enää toista korvakierrettä. En kestä niitä öitä, enkä sitä itkua. En jaksa hoitaa jatkuvasti korvakipuista lasta, kun mikään ei auta särkyyn ja paineeseen korvassa. En jaksa alkaa taas ravata viikottain terveyskeskuksessa selittämässä tilannetta ja odottamassa, että lääkäri ehtisi katsoa lapseni korvat. En jaksa kävellä korvaansa valittavan vauvan ja ilmeisesti huvikseen kaikesta kitisevän nelivuotiaan kanssa 3 km matkaa edestakaisin terveyskeskukseen. En jaksa arvailla päivästä ja yöstä toiseen, kertooko sen kertainen itku ja kitinä jälleen uudesta korvatulehduksesta vai onko jokin muu vikana. 

Ja samalla huoli vauvasta kasvoi: Voi parkaa, äidin kultaa. En halua syöttää yhtä montaa antibioottikuuria kuin mitä nelivuotiaalle jouduttiin valitettavasti syöttää. En halua, että vauvani kärsii jatkuvasta korvakivusta, jota ei itse pysty vielä ymmärtämään. En halua viedä pientä vauvaani uudestaan ja uudestaan terveyskeskuksen käytävälle odottamaan, paikkaan, missä ihmiset yskivät ja aivastelevat ja tartuvat kaikki muutkin.

Vanhat kokemukset vaikuttavat ajatuksiini vahvasti, mutta tiedostin sen kuitenkin nopeasti. Hetken hätäiltyäni ja panikoituani tajusin, että nyt on kyse eri lapsesta. Vauvalla on ensimmäinen korvatulehdus jo puolivuotiaana, mikä tuntuu kyllä hurjalta ja todella kurjalta. Mutta en voi tietää varmaksi, alkaako tästä korvakierre. Oma panikointini ja huolestumiseni ei auta vauvaani. Poika pysyy rauhallisempana, jos minäkin pysyn. Joten nyt siis annan vauvalle lääkettä viikon ajan ja toivon koko sydämestäni, että se riittäisi. Että tämä jäisi tähän, eikä kierre alkaisi tämän lapsen kohdalla.

En halua viedä toistakin lastani putkitettavaksi, vaikka kyse onkin pienestä, mutta oikeasti auttavasta toimenpiteestä. En halua jättää lapseni vieraaseen paikkaan, vieraiden ihmisten luo tietäen, että lapseni nukutetaan keinotekoiseen uneen. En halua odottaa ikuisuudelta tuntuvaa aikaa ja arvailla, milloin hoitaja tulee hakemaan minut lapseni luo. Ja lopulta joudun katsella itkukurkussa nukutuksesta heräävää lastani, joka näyttää siinä sairaalasängyssä niin pieneltä ressukalta. En halua.


Miten paljon teillä on sairastettu korvatulehduksia? Onko samanlaisia kokemuksia korvakierteestä vai onko korvatulehdusten määrä jäänyt vain muutamaan?