Laatuaikaa miehen kanssa

Kesäloman ensimmäisen päivän kunniaksi vietettiin miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa ensimmäistä kertaa vauvan syntymän jälkeen. Ja mitä tehtiin? Käytiin hammaslääkärissä. Huoh. Ei voi muuta sanoa. Ei ollut ihan ensimmäinen asia, jonka takia olisin nelikuisen vauvan halunnut viedä ekaa kertaa hoitoon. Mutta viikonloppuna vihlomaan alkanut hammas vaati hammaslääkärissä käyntiä ja kun miehenkin piti ennen lomareissua päästä hammaslääkäriin, ei ollut juurikaan vaihtoehtoja. Saimme molemmat mukavasti samaan aikaan särkyvastaanotolle ajan ja vauvallekin löytyi hoitaja, joten tämän vauvan kanssa syy jättää ensimmäisen kerran hoitoon oli tällainen.

Päivälevon jälkeen pakattiin siis lapset autoon ja ajettiin isäni luo. Onneksi sinne pystyi vauvankin viemään hoitoon, koska muuten olisin joutunut ottamaan tämän mukaani hammaslääkäriin ja kokemuksesta voin kertoa, ettei se ole kivaa. On hieman vaikea rentoutua hammaslääkärintuolissa, kun vauva kitisee vieressä. Mutta tänään siis vauvalle saatiin hoitaja ja päästiin miehen kanssa yhdessä matkaan. Kaiken huippu tällä meidän ensimmäisellä kahdenkeskisellä reissullamme oli se, että odotimme eri odotustiloissa. Se siitä yhteisestä ajasta. Tilanne oli niin koominen, että vieläkin naurattaa. Ei muutakaan voi.

Vauvalla ei ollut hoidossa mennyt ihan niin hauskasti. Pieni on alkanut vierastaa ja tilanne oli niin outo ja uusi, että oli ilmeisesti itkenyt lähes koko sen tunnin, kun oli hoidossa. Vanhemmat pojat juoksivat ulos meitä vastaan, mitä ei yleensä ikinä tapahdu. Pikkuveljen itkeminen oli rasittanut heidät(kin) todella tehokkasti. Sisältä löytyi itkemisestä uupunut vauva, jonka kävin nopeasti nostamassa omaan syliini. Vaikka käyn välillä lenkillä, kaupassa tai kuntosalilla ilman vauvaa, aiemmin olen ollut levollisemmalla mielellä. Tilanne on ollut eri: vauva on jäänyt isänsä kanssa kotiin, usein yöunille. Mieheeni luotan täysin: tiedän, että hän pärjää loistavasti lasten kanssa. Isäni ei ole vauvaa koskaan hoitanut. Ja vaikka tiedänkin, että heillä pärjätään pienenkin vauvan kanssa, aina on hieman huolestunut olo. Tuttua varmasti monelle äidille.

Täytyy toivoa, ettei vauvan itkeminen ja vierastaminen pelästyttänyt isäni perhettä, vaan saamme joskus jatkossakin viedä pojat sinne hoitoon. Vaikka käymmekin heillä aina välillä kylässä, pojat ovat hyvin harvoin hoidossa heillä. Saattaa siis olla, että vauva vierastaa seuraavallakin kerralla. Siihen voi kuitenkin olla sen verran pitkä aika, että ehkäpä tilanne on silloin jo ihan eri.

Hammaslääkärissä käynti saatiin siis hoidettua jokseenkin kunnialla, eikä vihlovassa hampaassani ollutkaan epäilyistäni huolimatta reikää. Ilmeisesti vauvan kantamisesta kipeytyneet hartiat ja niska ovat aiheuttaneet sen, että puren yöllä hampaita yhteen normaalia voimakkaammin ja se on aiheuttanut hampaan vihlomisen. Hammaslääkäri suositteli käyttämään iltaisin lämpötyynyä ja myös hieronta kuulemma olisi tärkeää. Pitääkin muistaa muistuttaa siitä kotona. Kaiken säheltämisen jälkeen päästiin vihdoin lähtemään kesälomamatkalle. 


Loma aloitettiin mökiltä ja perjantaina jatketaan matkaa Kuusamon kautta Ylläkselle.