Jos en olisikaan äiti

Viime viikko oli jostain syystä todella kaaottinen ja stressaava. Isommat lapset kiukutteli milloin mistäkin, vauva itki ja kitisi ja minä raivosin. Huutoa, itkua, tappelua ja sovintoa. Huomasin useammankin kerran toivovani, etten olisi äiti. Että voisin lähteä ja jättää sen kaiken kurjan kaaoksen taakseni.

Tilanteiden lauettua en ollut lähdössä enää mihinkään, vaan halasin lapsiani samalla, kun selvitimme asiat juttelemalla. Riidat saa onneksi aina selvitettyä ja elämä jatkuu kaaoksesta huolimatta. Jäin kuitenkin miettimään: Mitä jos en olisikaan äiti? Minkälaista elämäni olisi? Jos ei tarvitsisi käyttää kaikkea energiaansa ja kaikkia voimia lasten hoitamiseen ja kotitöiden tekemiseen.

Ei tarvitsisi kuunnella jatkuvaa kinastelua ja kantelua siitä, mitä toinen taas keksi tehdä. Ei olisi loppumatonta pyykkivuorta odottamassa sitä, että ehtisi ja jaksaisi pestä pyykit ihan vain sen takia, että lapset voivat taas käyttää kolme vaatekertaa päivän aikana ja kiukutella, kun lempparipaitaa ei ole pesty.

Voisi juoda aamulla kahvin rauhassa, syödä aamupalan ilman jatkuvaa keskeytystä. Saisi syötyä ruoan aina lämpimänä, ei haaleana tai mikrossa useita kertoja uudelleen lämmitettynä. Ei tarvitsisi kuunnella kymmeniä kertoja päivässä lauseita, jotka alkavat aina sanalla äiti. Äiti-sana olisi vieras ja kaunis, ei stressiä ja ahdistustakin aiheuttava sana.

Jos en olisi äiti, työskentelisin todennäköisesti erilaisessa työssä kuin mistä olen nyt äitiysvapaalla. Taloushallinto vaihtui vuosia sitten markkinointiin ja asiakaspalveluun esikoisen ilmoitettua tulostaan, sillä jälkimmäisen kursseja pystyi suorittamaan kotona vaikeasta raskauspahoinvoinnista kärsiessä. Tai olisinko sittenkin valinnut jonkun ihan toisen alan? Olisinko kouluttautunut vaikkapa lastentarhanopettajaksi? Ammattiin, josta haaveilin vuosia, mutta jonka hylkäsin ajatellessani, etten halua hoitaa ensin koko päivää muiden lapsia ja yrittää illalla jaksaa vielä omien kanssa.

Jos en olisi äiti, saisin nukkua yöllä ilman, että joku herättää nähtyään pahaa unta. Tai kitisee, kun tutti on pudonnut tai kun on nälkä. Tai kun on paha olla jostain, mutta ei tiedä mistä, eikä osaa kertoa. Kukaan ei herättäisi kertomaan, että pissa on tullut sänkyyn, eikä tarvitsisi vaihtaa lakanoita keskellä yötä. Kukaan ei huutaisi minua keskellä yötä viereensä nähtyään pahaa unta.

Jos en olisi äiti, olisiko kotini siistimpi? Joka paikassa ei ainakaan olisi leluja, joita väistellä. Ei tarvitsisi pelätä astuvansa pimeässä legopalikan tai pikkuauton päälle. Hyllyt eivät pursuilisi lastentavaroista, joita tuntuu olevan aina liian paljon, mutta monesti juuri tarpeelliset tuntuu olevan jossain hukassa tai puuttuvan.

Jos en olisi äiti, ei tarvitsisi valvoa läksyjen tekemistä, eikä kuunnella siihen liittyvää kiukuttelut. Ei tarvitsisi huolehtia muista kuin itsestään. Ei tarvitsisi olla jatkuvasti huolissaan lapsistaan. Ei tarvitsisi yrittää ymmärtää uhmaikäisen järjettömyyksiä eikä selittää samoja asioita uudelleen ja uudelleen. Kukaan ei kysyisi, miksi ja minkä takia ja toteaisi lopuksi, että en jaksa tai halua tai vaan viitsi. Eikä tarvitsisi ahdistua ja stressantua lastensa toiminnasta vain sen takia, että heille toivoo aina vain parasta.

Jos en olisi äiti, en saisi nauttia ihanien lasteni seurasta. En saisi katsella heidän kasvamistaan, en nähdä heidän leikkimistään. Ei olisi ketään, kenelle lukea satuja ja kertoa omasta lapsuudestani. Ei olisi askartelukaveria, eikä väritysseuraa. En voisi antaa kenellekään vauhtia keinussa ja kuunnella, kuinka lapsi nauraa sydämellisesti nauttiessaan keinumisesta. Jos en olisi ihanien poikieni äiti, en saisi nähdä lasten silmissä paistavaa rakkautta, kun he katselevat vauvaveljeään. En näkisi, miten nelivuotias halaa isoveljeään tämän lähtiessä kouluun. Jos en olisi äiti, en saisi vauvalta märkiä suukkoja, joiden jälkeen puoli naamaa on kuolassa. Enkä kuulisi pinnasängystä vauvan jokeltelua ja naurua. 

Jos en olisi äiti, en voisi juoda kahvia Superäiti-mukista ja muistella sitä Ylläksen matkaamme, jolloin mukin sain. Jos en olisi äiti, en voisi muistella lasteni syntymää, enkä olisi koskaan saanut tuntea sitä onnentunnetta, kun saa vastasyntyneen lapsensa ensikertaa syliin. Jos en olisi äiti, en saisi lasteni tekemiä kortteja ja piirustuksia, muistoja, joita tulen aina säilyttämään. Jos en olisi äiti, en kuulisi iltaisin lapsia nukuttaessa viimeisenä:Hyvää yötä äiti, mä rakastan sua. Enkä koskaan kuulisi oman lapseni suusta sanaa Äiti, joka hyvänä päivänä tuntuu maailman parhaimmalta sanalta.

Jos en olisi äiti, elämäni olisi erilaista. En vaihtaisi tätä kuitenkaan mihinkään. Vaikka äitinä oleminen onkin vaikeaa, välillä vielä vaikeampaa, se on myös maailman parasta ja ihaninta. Kun olen äiti, olen onnellinen.