Ensimmäinen kouluviikko takana


Lukujärjestys aikatauluttaa jälleen arkea

Esikoinen aloitti tällä viikolla 2. luokan. Mun pikkuinen, jonka juuri saatoin ensimmäisenä päivänä kouluun. Vaikka siitäkin on jo vuosi. Ekan luokan alkaessa esikoista lähti saattamaan koko perhe. Itsellä ainakin oli sinä aamuna hyvin haikea olo ja itku kuristi kurkkua, kun katselin esikoistani ja muita pieniä koulunaloittajia.

Tänä vuonna ei saattamaan saanut enää lähteä. Ehdotonta kieltoa seurasi kuitenkin varovainen tarkastus: "Eihän äiti haittaa? Te voitte tulla vaikka mua vastaan?" Ei tietenkään haitannut, paljoa. Kiva kuitenkin, ettei koulun alkaminen jännittänyt. Mutta kun ovi sulkeutui pojan lähtiessä, kyllä tälle(kin) äidille tuli muutama kyynel silmään. Vastaan ei päästy lähtemään, eikä se poikaa edes haitannut; kaverin kanssa oli kivempi kävellä.

Muistan omasta lapsuudestani, miten tärkeää oli käydä ennen koulun alkua ostamassa koulutarvikkeita; penaali, kyniä, kumeja jne. Esikoinen ei näistä asioista ollut kiinnostunut eikä huolissaan. Itsekään en pitänyt tänä vuonna kiirettä hankinnoissa, kesäloma vietettiin kaikessa rauhassa ilman, että koulun alkamista sen suuremmin edes mietittiin.

Uusia kyniä ja pyyhekumi

Maanantaina lähdettiin ostamaan esikoiselle puuttuvia koulutarvikkeita, uusia vaatteita ja ostoslistalla oli myös uusi kännykkä. Mikähän poikaa kiinnosti eniten.. Uusi kännykkä kassissa poika jaksoi valita kaupasta yhden hupparin. Itse stressaannuin, meinaako se todella mennä vanhoissa vaatteissaan kouluun. Toisaalta, ei ne vanhatkaan rikkinäisiä tai pieniä ole ja jos kerran ovat hyvät päällä, menköön niissä. Ostetaan toisen kerran uusia vaatteita.

Kotimatkalla muistin koulutarvikkeet, jotka jäi sitten ostamatta. Muutama kynä ja kumi pitäisi olla penaalissa, vaikka niitä koulustakin saa. Onneksi esikoinen sai penaalin synttärilahjaksi, oli edes se valmiina. Illalla käveltiin vielä hakemaan puuttuvat tarvikkeet ja pakattiin reppu valmiiksi. Repussa oli vielä keväästä tavaraa jäljellä, ei senkään tyhjentämisellä näemmä mikään kiire ollut.


Ei ollut taaskaan mikään superäiti-olo, kun kaikki oli jäänyt niin viimetippaan ja osa asioista unohtuikin. Ja viikon varrella olo ei ainakaan parantunut, kun olisi pitänyt kirjoja päällystää. Kontaktimuovirullaa ei löytynyt mistään, enkä meinannut millään muistaa käydä ostamassa uutta. Sellainen on nyt kuitenkin pöydällä odottamassa, jos saisin otettua itseäni niskasta ja päällystäisin kirjat. Sekin homma tuntuu hankalalta aloittaa, vaikkei muuten hankalaa olekaan. Vaikka yleensä haluan tehdä asiat pian valmiiksi, enkä siedä keskeneräisyyttä, nyt ei vain jaksa. Tai ehkä alan pikkuhiljaa sietämään sitä, että ainakin pikkuasiat voi jättää vähän myöhempäänkin.

Kirjojen päällystäminen saa kuitenkin odottaa sunnuntaihin. Meidän perhe suuntaa viikonlopuksi mökille, toivottavasti nauttimaan kesäisestä säästä.

Mukavaa viikonloppua!



Miten teidän perheessä alkoi koulunkäynti tänä syksynä? Onko innostuneita ekaluokkalaisia vai jo (innostuneita) vanhempia koululaisia?