Vauva herättää öisin

 
Nelikuisen vauvan kanssa joutuu heräämään öisin, jaksoi tai ei. Tilanne ei ole vieras, eikä tullut yllätyksenä. Tietenkään. Olenhan heräillyt jo kahden aikaisemmankin lapsen kanssa. Mutta jälleen kerran tuli yllätyksenä se, miten paljon yöheräämiset verottavatkaan jaksamista.

Miten voi olla mahdollista, että sen unohtaa? Nelivuotiaamme ei ole koskaan ollut hyvä nukkuja. Jo vauvana jouduin öisin hyssyttelemään ja heijaamaan syömisen jälkeen, jotta poika rauhoittui takaisin nukkumaan. Kahdeksankuisena pojalla todettiin ensimmäinen korvatulehdus, joka saattoi olla kiusannut jo pidempäänkin, ainakin öisistä itkemisistä päätellen. Itse ei osannut korvatulehdusta epäilläkään, esikoisella ei ollut korvien kanssa ongelmia. Korvatulehdukset loppuivat lopullisesti vasta kitarisanpoistoon pojan ollessa 2,5-vuoden ikäinen. Siihen mennessä korvat oli putkitettu kaksi kertaa aikaisemmin ja meillä valvottu monta yötä viikossa. Poika heräilee vieläkin välillä öisin, usein alkuyöstä itkien. Mutta nykyään taitaa olla jokin ikään liittyvä asia. 

Nuorimmainen nukkui kolmikuiseksi asti yöt hyvin. Ensimmäisten kuukausien aikana heräsi yöllä kerran tai kaksi ja aina syömään. Muuten nukkui. 3kk rokotusten jälkeen meillä ei ole enää nukuttu öisin niin hyvin. Rokotukset eivät tietenkään vaikuta enää, kuten ärsyttävä terveydenhoitaja ilkeästi 4kk neuvolassa tokaisi. Sen tiedän itsekin, mutta olisi voinut jonkinlaista sympatiaa täti kokea vauvan kanssa heräilevää äitiä kohtaan. 

Oli syy mikä tahansa, vauva ei ole moneen viikkoon nukkunut enää öisin kuin parin tunnin pätkissä. Korkeintaan. Hyvinä öinä. Huonoina öinä saattaa herättää jopa 20 kertaa. Kyllä, olen laskenut. Tai yhtenä helvetillisenä yönä laskin, että olin noussut hyssyttämään kitisevää vauvaa 15 kertaa. Sitten en enää pystynyt laskemaan, mutta nousta piti senkin jälkeen. Eikä tilanne olisi niin paha, jos vauva nukahtaisi aina itse, mutta usein vaatii tuttia tai peitto on huonosti tai on kääntynyt sängyssä poikittain tai on valuttanut itsensä jalkopäätyyn mytyksi tai ... Ja joka kerta tarvitaan äitiä auttamaan, jotta pieni nukahtaa jälleen.  

Syöttäminenkin vaatii tietenkin sängystä nousemista, koska maito on haettava jääkaapista ja lämmitettävä. Mutta se ei ole ongelma. Yöllä syöttäminen on minun ja vauvan kahdenkeskistä aikaa, rauhallisinta sellaista. Monena yönä se kahdenkeskinen aika menee tosin molempien torkkuessa, vauvan samalla syödessä. Mutta ei kai sillä ole väliä, miten äiti-lapsiaikaa viettää, eihän? Syömisen jälkeen vauva nukahti aikaisemmin heti sänkyyn päästyään. Nykyään sängystä alkaa välillä kuulua hyvin kovaäänistä jokeltelua. Ilmeisesti n. klo 4 aamuyöstä on paras aika höpöttää asioitaan. Muu perhe ei ole siitä ihan samaa mieltä. Onneksi vanhemmat lapset nukkuvat toisessa huoneessa, eivätkä herää öiseen jokelteluun - aamuinen onkin sitten asia erikseen.

Pahimmillaan yöheräämiset tuntuvat kidutukselta. Kroppa huutaa väsyneenä armoa ja unta, väsymys alkaa tuntua pahoinvointina. Suututtaa, raivostuttaa ja itkettää. Itsestä tuntuu kauhealta, mutta vauvallakin voi olla jokin hätä, kun kerran herää. Tai sitten on vain jo tottunut siihen, että yön aikana heräillään koko ajan. Kuulemma puolivuotiaalle voi aloittaa jo unikoulun, neuvolalääkäri tiesi kertoa. Siitä ei vain ole meille apua, koska vauva nukahtaa aina, kun käy pikaisesti silittämässä, antamassa tutin tai korjaamassa peiton paremmin. Toistaiseksi öisin ei itketä. Onneksi! Toivottavasti tilanne pysyisikin niin. Itkevän vauvan hyssyttäminen yöstä toiseen vie järjen, ainakin hetkellisesti. Kokemusta on.

Mutta vaikka joutuisin heräämään öisin useita kertoja. Vaikka välillä tekisi mieli vetää peitto korviin, eikä nousta sängystä. Vaikka olenkin välillä päivisin vihainen ja kiukkuinen väsymyksestä. Vaikka välillä tuntuu, ettei enää jaksa, pysty eikä halua. Ja vaikka välillä onkin todella vaikeaa, tästäkin selviää. Ja yösyötön jälkeen, juuri ennen syliin torkahtamistaan, vauva avaa silmät ja hymyilee ihanaa hampaatonta hymyään. Äidin sydän pakahtuu jälleen onnesta ja hetken aikaa väsymys on tiessään.