Sängystä ylös väärällä jalalla



Millä saa pelastettua huonon aamun? Paistamalla lettuja.


Eilen tuli noustua väärällä jalalla. Aamu alkoi omasta mielestäni ihan liian aikaisin: klo 7:11. Kesän alussa vanhemmat pojat heräsivät monesti vasta lähempänä yhdeksää ja kaikki ajat ennen sitä tuntuu liian aikaiselta, varsinkin jos vauva vielä nukkuu. Eilen seitsemän- ja nelivuotias heräsivät kuitenkin heti, kun ovi naksahti kiinni miehen lähdettyä töihin. Ja se naksahdus oli todella hiljainen, ei mikään pamahdus. En tajua, miten siihen herää. Varsinkaan, kun huoneessa humisee ilmanpuhdistin toiseksi kovimmalla asennolla. Siis vanhempien poikien huoneessa humisee. Ilmanpuhdistin on välillä melko kovalla teholla lastenhuoneessa, ettei nelivuotias herää yöllä vauvan mahdolliseen itkuun. Sen lisäksi viimeistään mies sulkee huoneen oven herätessään, etteivät pojat häiriinny äänistä. Välillä suljen sen itse syöttäessäni vauvan yöllä.

Kaikesta huolimatta vanhempia poikia ei nukuttanut eilen aamulla enää seitsemän jälkeen. Sen sijaan he menivät kovalla kolinalla katsomaan telkkarista ohjelmaa. Jälkiviisaana tajuan, että olisi pitänyt itse vain jäädä sänkyyn ja yrittää jatkaa unia. Sen jälkeen siis, kun esikoinen oli käynyt pyytämässä luvan katsoa telkkaria. Jos olisin antanut poikien katsoa keskenään telkkaria, aamu olisi alkanut paremmin. Esikoinen ehti kuitenkin havahduttaa vauvan ja se taisi suututtaa eniten. Itse on hyvin vaikea jatkaa uniaan, kun vauva kitisee sängyssä ja vaatii tuttia parin minuutin välein. Vauva jatkoi lopulta unia, mutta huono aamu oli osaltani jo alkanut.

Kehen väsynyt ja kiukkuinen äiti siis purkaa epäreilusti ärtymyksensä? (Melko) viattomiin lapsiinsa tietenkin. Jälleen kerran toivoisin, että aikaa saisi kelattua takaisinpäin. Säksätykseni ja tiuskimiseni ei varmasti ollut pojista kivaa kuunneltavaa heti aamusta. Piti käydä naputtamassa poikien valitsemasta ohjelmasta, koska eikö aamulla voisi katsoa vaikka Pikku Kakkosta? Tiedän hyvin, ettei esikoinen jaksa Pikku Kakkosta enää katsoa, mutta sanat tulivat ulos suusta ennen kuin ehdin taaskaan ajatella. Kauniimmin asian olisi ainakin voinut lapsille sanoa. Sen lisäksi kiukkusin pojille siitä, että jouduin heräämään. Ja siis, kumpikaan ei pyytänyt minua olohuoneeseen. Uskon, että toivoivat saavansa ollakin kahdestaan.

Kiukkuamisen jälkeen menin vielä hetkeksi sänkyyn, syyllisenä ja huonoa omaatuntoa potien. Uni ei tietenkään enää tullut. Kaduin suunnattomasti kiukustumistani ja syytin itseäni maailman huonoimmaksi äidiksi. Muutaman minuutin annoin itseni rypeä itsesäälissä ja sen jälkeen ryhdistäydyin. Päätin aloittaa päivän alusta ja hyvittää tiuskimiseni pojilleni. Sängystä nousi tällä kertaa hyväntuulinen ja virkeä äiti. Riita sovittiin ja paistoin poikieni riemuksi aamupalaksi lettuja.

Millä muilla tavoilla huonon aamun saa pelastettua?