Sivut

perjantai 15. kesäkuuta 2018

Tähtipolku, Ylläs








(Julkaistu alunperin 31.7.2017)

Kesänkitunturin kupeessa kiertävä Tähtipolku oli meille uusi tuttavuus. Viime kesänä kiipesimme Pirunkurua ylös, mutta erinäisistä syitä jouduimme ylhäällä kääntymään takaisin. Tällä kerralla päätimme kulkea reitin kokonaan ja mikäs se oli kulkiessa, auringon paistaessa ja lämpötilankin hipoessa lähes hellelukemia. Esikoinen ja Pätkä juoksivat milloin edellä, milloin jäivät ihastelemaan metsän aarteita. Pätkä oli rinkassa selässäni, ensimmäistä kertaa näin pitkän matkan. Tähtipolku on merkitty helposti seurattavilla oransseilla, tähtikuvioisilla merkeillä.


 

Kesänkijärven parkkipaikalta lähtevä reitti on ensimmäiset n. 2 km siistiä ja tasaista hiekkatietä. Tie kulkee aivan Kesänkijärven vieressä ja puiden lomassa pilkisteli auringonvalossa kimalteleva järvi. Tieltä pääsee helposti järvenrantaan ihailemaan vastarannan Kellostapulitunturin luomia jylhiä maisemia. Retkipäivämme ajoittui heinäkuun alkupäiviin ja hilla kukki tuolloin vielä kauniina ja laajasti: suomaisemaa väritti valkoinen kukkameri, mikä jatkui ja jatkui.

 

Järven toisessa päässä Tähtipolku lähtee erkanemaan tiestä vasemmalle, kohti Kesänkitunturia. Kohti Pirunkurua. Alun loiva nousu vihreässä havumetsässä ei anna pienintäkään vihjettä tulevasta. Pirunkuru-sana antaa osviittaa kuitenkin tietämättömämmillekin retkeilijöille, se vihjailee, mitä edestä tulee löytymään.


Pirunkurun nousu jyrkkenee nopeasti. Metsä ja vihreys jäävät taakse, ympärillä on vain kiveä. Suuria harmaita kiviä ja pienempiä, kauniin värisiä ja muotoisia. Sivuilla näkyy vielä puita, jos katseensa uskaltaa nostaa. Kurua ylös kiivetessä saa olla tarkkana: kivet saattavat lähteä vierimään jalan alta. Tarpeeksi rauhallisesti kulkien kiipeäminen onnistuu kyllä, vaikka vauva kantorepussa; siitäkin on henkilökohtaisista kokemusta. Hengähdystaukoja saattaa tarvita useinkin, itsellä kantorinkka toi varsinkin tässä vaiheessa melkoisesti lisähaasteita. Auringonpaahde lisäsi taukojen tarvetta ja vettä kului nousussa melkoisesti. Varsinkin tälle reitille kannattaakin muistaa varata tarpeeksi juotavaa mukaan.





Esikoinen ja Pätkä yllättivät totaalisesti ja painelivat korkealla edellä samalla kun itse pinnistelin entisestään jyrkkenevää kurua ylös. Lopulta kivien yläpäässä alkoi kuitenkin näkyä jälleen vihreää ja olo tuntui voittajalta: Selvittiin jälleen! Vihreämmän alueen alkaessa oli hyvä aika pitää hieman pitempi tauko ja syödä samalla vähän evästä. Hieman sivummalla oleva tasainen kohta oli sama, mihin viime syksynä pääsimme kiipeämään ennen sateen alkamista. Lasten suureksi riemuksi paikalta löytyi myös rakentamamme majan rippeet.

Tähtipolku jatkuu kurun jälkeen tunturin nummien halki, paikoitellen rakkakivien viitoittamalla reitillä. Ylhäällä kadotimme hetkeksi polun yli-innokkaiden poikien juostessa riemuissaan edellä. Alaspäin tunturilta näytti kulkevan rakkakivipolku, mitä seurasimme. Alhaalla polkumerkit löytyivät jälleen, olimme muutamia kymmeniä metrejä polusta sivussa. (Lähdimme toisena päivänä huiputtamaan Kesänkitunturia ja tuolloin tarkistin, missä polku oikein kulkikaan. Olimme lähteneet tunturin laella olleen kivikasan kohdalla väärään suuntaan ja merkitty polku olisi ollut ehkä hieman valitsemaamme reittiä helpompi.)



Tunturilta laskeutuminen jatkuu alas puiden luo, vihreä alkaa jälleen ympäröidä kulkijan. Samalla kun ympärillä alkoi olla jälleen puita, myös hyttyset, mäkäräiset ja paarmat lisääntyivät. Metsän syventyessä reitin varrelta löytyy Tahkokurun laavu. Tähtipolku oli suuressa suosiossa retkipäivänämme, joten laavukin oli täynnä evästelijöitä. Kaikki mahtuivat kuitenkin hyvin paikalle, leppoisen tunnelman vallitessa. Utelias kuukkeli kävi kurkkimassa, löytyisikö sille mitään herkkua. Lintu ei kuitenkaan uskaltanut tulla hakemaan leipää kädeltä. Todennäköisesti remuavien lastemme pelossa.


Laavulta Tähtipolku jatkuu helppokulkuiselle metsätielle. Maisemaa värittävät jälleen havupuut ja varvut, paikoitellen suo. Loppumatkan reitti kulkee tässä maisemassa. Pirunkurun vaativa nousu on muisto enää, loppumatkalla ei tarvitse rehkiä tai hikoilla. Tasainen tie tarjoaa kulkijalle mahdollisuuden pysähtyä katselemaan, kuuntelemaan. Hiljaisuus kuiskii, tarjoaa rauhan.

Viimeiset 500 metriä Tähtipolusta kulkee autotien vartta pitkin ja jo hieman ennen kuin reitti kaartaa alas tielle, tienäänet alkavat kuulua keskelle metsää. Erityisesti väsynyt Muru ilahtui suuresti, kun kuuli auton äänen lähistöltä: oltaisi pian perillä.

Tähtipolku sopii hyvin myös lasten kanssa kuljettavaksi. Pirunkuru on kuitenkin haastava paikka sekä lapsille että aikuisillekin, joten aikaa kannattaa varata tarpeeksi. Samoin juotavaa ja syötävää. Kannattaa kuitenkin käydä kiertämässä reitti, sillä sen varrella on niin paljon katseltavaa ja koettavaa. Kurun yläpäässä aukeava maisema sykähdyttää joka kerta ja kuruun kiipeämisestä saa jokainen olla syystäkin ylpeä.



Seuraatko jo Kukkahattuäitiä Facebookissa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikki kommentit ilahduttavat ja vastaan niihin aina mahdollisimman pian.