Sivut

torstai 21. kesäkuuta 2018

Parasta juhannuksessa

Juhannus ei ole koskaan ollut lempijuhlani. Oikeastaan se tuntuu aika turhalta. Olen yrittänyt muuttaa asennettani, sillä vuodesta toiseen sitä kuitenkin vietetään mökillä. Jos ei nyt suoranaisesti juhlita, niin kyllä se kuitenkin poikkeaa hieman ainakin perusviikonlopusta - ehkä. Ehkä idea onkin siinä, että juhannus katkaisee mukavasti kesäkuun. Antaa ehkä ylimääräisen vapaapäivän niille, joilla loma on jo ollut tai vasta edessä.

Mökillä juhannusta viettävät toivovat varmaan aika usein, että juhannuksena ei sataisi ainakaan koko aikaa. Ja kyllä itsekin sitä toivon, koska mökillä on huomattavasti mukavampi olla, kun pystyy touhuamaan ulkona. Ja vaikka ulkoilu sateessa onkin varuste- ja asennekysymys, ei se aina mitään herkkua lasten kanssa ole. Ja kyllähän sade rajoittaa ainakin, mitä ulkona voi tehdä.




Ehdottomasti paras asia juhannuksena on kuitenkin saunan lämmittäminen. (Tykkään siitä puuhasta kyllä muulloinkin kuin juhannuksena.) Sauna on hieman etäämpänä mökistä, joten kun lähden lämmityshommiin, mies jää vastuuseen lapsista ja minä saan hetken omaa aikaa. Ehkä se onkin yksi syy, miksi siitä niin suuresti nautin.




Puulämmitteisen saunan lämmittäminen on muutenkin aivan toista kuin kotona sähkökiukaan päälle laittaminen. Puut pitää hakea ulkoa ja koska halkojen pilkkominen kirveellä ei ole vielä hanskassa, valikoin aina pienimmät puut. Puut pitää kantaa ulkoa saunaan ja varoa, ettei kolauta päätään matalaan oviaukkoon - kyllä, kokemusta on siitäkin ja se sattuu. Peltien avaaminen käy venyttelystä, sen verran korkea osa on, mutta ne täytyy muistaa aina avata - jep, ensimmäisellä kerralla yksi pelti jäi kiinni ja meillä oli hyvin savuinen sauna. Ja lopulta, kun puut on saanut kasattua tulipesään, voi vain pitää peukkuja, että tuli syttyisi samantien. Sen verran harvoin tulee puita sytytettyä, että joka kerta, kun tuli kunnolla roihahtaa, tunnen suurta iloa: onnistuin





Tulipesää on muistettava vahtia tarpeeksi usein, ettei seuraavalla kurkistuskerralla löydä vain hiillosta. Kyllä, sekin on useamman kerran tehty. Ja lopulta, kun on polttanut usean pesällisen puita, pääsee heittämään häkälöylyt, sulkemaan pellit ja kertomaan perheelle, että nyt voi mennä saunaan. Tähän asti saunan lämmittäminen on rentouttavaa, antaa välillä hetken omaa aikaa ja näkee konkreettisesti työnsä tuloksen. Saunominen kolmen vilkkaan pojan kanssa onkin sitten asia erikseen, siinä on usein rentoutuminen kaukana. Mutta toisaalta, saunassa istuessa ehtii höpötellä, ihmetellä ja suunnittella tulevaa. 



Mahdollisimman rentouttavaa juhannusta kaikille! 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikki kommentit ilahduttavat ja vastaan niihin aina mahdollisimman pian.