Sivut

torstai 1. kesäkuuta 2017

Pitääkö kerho-ohjaajille tai opettajalle ostaa lahja?




Tällä viikolla juhlitaan kerhojen, koulujen ja päiväkotien kevätjuhlia, niin meillä kuin muillakin. Pätkän kerhon kevätjuhla sattui samalle päivälle Esikoisen koulun kevätjuhlan kanssa, joten nyt on juhlat jo takana ja kerho loppunut tältä kaudelta. Kouluakaan ei ole jäljellä kuin huominen ja lauantaina alkaa ansaittu kesäloma. Kevätjuhla-aikaan, kesäloman kynnyksellä herää kuitenkin kysymys: Pitääkö lapsen kerho-ohjaajaa tai opettajaa muistaa lahjalla? Ja jos emme vie mitään, katsotaanko sitä karsaasti?

Aina olemme muistaneet kyllä, mutta joka vuosi olen samaa miettinyt. Onko kyse vain tottumuksesta, hyvästä tavasta vai jostain suuremmasta kiitollisuudesta? Esikoisen aloittaessa päiväkodissa muistimme aluksi tarhatätejä (kyllä, meillä päiväkotihenkilökuntaa kutsuttiin tarhatädeiksi ilman mitään sen kummempaa vähättelyä työntekijöiden koulutusta, työtä tai vastuuta kohtaan) sekä jouluna että keväällä. Jokaista. Kyse oli pienestä, kahden ryhmän päiväkodista ja kaikki aikuiset osallistuivat enemmän tai vähemmän lapseni hoitamiseen, joten aluksi annoimme kaikille lahjat. Jossain vaiheessa, viimeistäänkin Murun aloittaessa hoidossa aloimme kuitenkin antaa enemmän yhteisiä lahjoja, kuten jouluna suklaata ja keväällä keksejä ym. Olen aivan varma, että käyttöön tulivat. En tiedä yhtään työpaikkaa, missä herkut eivät katoaisi nopeasti pöydältä.

Antamamme lahjat eivät muutenkaan ole koskaan olleet kauhean kalliita. En henkilökohtaisesti näe syytä, miksi käyttäisin useita kymmeniä euroja jokaisen lapseni hoitajan lahjaan. Työtään hekin tekevät, vaikka arvokasta, sitä en mene kiistämään. Tiedän, että suuri osa lasteni kasvatuksesta on tapahtunut päiväkodissa – vaikka en aina olekaan ollut siitä kasvatuksesta samaa mieltä (millä logiikalla pienelle, juuri puhumaan opettelevalle opetetaan esim. väreistä lyhennyksiä: sininen=sinkku, punainen=punkku, oranssi=orkku?). Mutta tiedän myös maksaneeni itseni kipeäksi siitä hyvästä, että lapseni saivat sitä kasvatusta päiväkodissa. 

Päiväkodissa täytyy myös vetää jonkinlainen raja, kenelle ostaa lahja tai sitten ostaa tosiaan yhteinen suklaarasia. Ihmeissäni olen vuosia katsellut, miten jokaiselle on tuotu oma, ei välttämättä mikään halvin lahja. Nolona olen ohjannut lapseni ojentamaan pienen ja vaatimattoman lahjamme ja samalla ihmetellyt, miten ihmisillä on varaa? Vai onko kyse syyllisyyttä potevien äitien hyvittelylahjasta? Kun haluaisi itse kasvattaa lapsensa, muttei taloudellisesti ole varaa. Tai jos lapsi on hirvittävän riehakas ja on työllistänyt enemmän kuin olisi ehkä ollut tarpeen? Kiitos, että olette jaksaneet kauhukakaraani. Ja anteeksi.




Kerho-ohjaajillle lahjan antamista pohdin vielä kauemmin kuin aikoinaan tarhatätien kohdalla. Varsinkin, kun koko vuoden olen saanut ymmärtää, että kerhossa käyväni lapsi on jotenkin huonompi kuin päiväkodissa hoidossa olevat. Ja kun äiti kerran on kotona, niin ei tarvitsisi tuoda edes kerhoon häiritsemään siellä työskenteleviä. Todennäköisesti kerhossa työskentelevät irtautuvat päiväkotiryhmistä kerhon ajaksi, mutta se ei ole minun vikani. Kerhosta maksettiin kerhomaksu ja oletin, että sillä rahalla Murulla olisi täysi oikeus käydä kahtena päivänä viikossa leikkimässä muiden lasten kanssa ja muistella, miten muita aikuisia ja niitä sääntöjä totellaan.

Muru viihtyi kuitenkin kerhossa ja päädyttiin pieneen muistamiseen: molemmat kerho-ohjaajat saivat lahjaksi auringonkukansiemeniä. Samaa lahjaideaa ollaan käytetty joskus tarhatätienkin muistamisessa – lahjansaaja voi halutessaan kasvattaa kukkia haluamaansa paikkaan. Kukkakimpun antaminen epäilyttää, sillä koskaan ei tiedä, voiko henkilö pitää kukkia sisällä. Meille ei ainakaan voi ottaa sisään kukkia näin keväällä siitepölyaikaan. Ja tylsä ostaa lahja, varsinkaan kun kukat ei ole mikään halvin lahjaidea, vain jotta lahjansaaja voi heittää ne pois. Muita lahjoja ei tässä tapauksessa edes harkittu, jo noiden kukkien siementen valitseminen tuntui melko hankalalta.  

Ja sitten on opettaja. Jotenkin opettajalle annettava lahja on iskostunut takaraivoon omilta kouluajoiltani. Jotain pientä pitää ainakin antaa, mutta mitä? Opettajalle tuntuu vaikeimmalta keksiä lahjaa, sillä itse en ainakaan poikani opettajaa tunne. Tarhatädit tulivat paljon tutummiksi aikanaan, koulussa on aika harvoin tullut käytyä – opettajan kanssa olen jutellut muutamassa tapaamisessa ja silloinkin pojan koulunkäyntiin liittyen. Mitä siis lahjaksi? Esikoisen kanssa ollaan yritetty pohtia, vielä on lahja kuitenkin ostamatta. Onhan tässä aikaa, koulu loppuu vasta ylihuomenna. Todennäköisesti käy taas niin, että huomenna haetaan joku kahvia-ja-suklaata-vakiolahja. Persoonaton, mutta käyttöön varmasti tuleva. Ja kaipa tässäkin ajatus on tärkeä – muistettiin edes jotenkin.

Pitääkö lasten hoitajille tai opettajalle ostaa lahja?


Seuraa blogia Bloggerissa ja Facebookissa.

6 kommenttia:

  1. Muistan, että asia oli aina hankala. Itse lahjoin mm. pianonsoiton opettajaa, perhepäivähoitajaa mutten opettajia kun vain siinä tapauksessa että siirtyi eri kouluun (siis lapsi).
    Pianonsoitonopettaja teki kohtuutuntihinnalla
    ja vielä kotonaan, josta kiitos hänelle.
    Perhepäivähoitaja oli tuttu kaikkien lapsiemme hoitotäti joka kyllä teki yli velvollisuuksien. Joskus koulussa joku vanhempi aktivoitui ja kerättiin koko luokan yhteinen lahja, siihen tottakai osallistuttiin.
    Tilanne on aina hankala. Lapsen tekemä kortti oli aina mukava antaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsen tekemä kortti on ainakin ajatuksella ja tunteella tehty - tai sitten äidin pakottamana huseerattu. Tuollaiset yhdessä ostetut lahjat ovat siitä kivoja, ettei tule sitä kymmentä kahvipakettia vaan saa ostettua jotain ehkä järkevämpää. Siinäkin pitää kuitenkin muistaa, että muutama euro/lapsi on aivan tarpeeksi.

      Poista
  2. Ihan vaan kukka,siis "yksinäinen" kukka&kortti on mun mielestä sopiva.(ei tarvii miettiä juoko ope kahvia tai syökö suklaata,pitääkö olla luomua,laktoositonta tms.)Muistaminenen on hieno asia,tuskin kukaan ope odottaa mitään ylellistä,tai sitten on väärällä alalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon joo, ettei opettaja mitään odota. :) Eikä ainakaan meidän pojan opettaja sitä teekään. Kukka + kortti on aina hyvä, jos haluaa kukkia antaa. Itse sitä tosiaan vältän, kun meillä jo yksittäinen kukka saisi suurimman osan perhettä oireilemaan näin siitepölyaikaan.

      Poista
  3. Ei minusta aina tarvitse. Enkä ole ostanutkaan joka joulu ja kevät vaan ainoastaan silloin kun tiedän ettei enää nähdä. Toki myös silloin, jos on yhteislahja ostettu, niin olen osallistunut. Nyt haluaisin kiittää esikoisen ekaluokan opettajaa erityisen hienosta työstä, mutta jotenkin tuntuu että sanallinen kiitos toimii paremmin kuin kukkakimppu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joulumuistamiset ollaan karsittu jo minimiin. Esikoinen taisi tosin viime jouluna jotain viedä, kun edellisenä vuonna oli ainoa, joka ei ollut jouluksi opettajaa lahjonut... Surullista sekin. Meillä vaihtuu ny pojan opettaja ja sanallinen kiitos on tänään ehdottomasti käytävä antamassa: niin paljon on opettaja tukenut ja ollut koulun aloittamisessa ja sujumisessa tukena. Harmi, että hyvä opettaja lähtee.

      Poista

Kaikki kommentit ilahduttavat ja vastaan niihin aina mahdollisimman pian.