Sivut

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Kesäloma alkoi ja äidin stressitaso nousi pilviin




Kesälomaa on vasta viikko takana ja liian monta vielä edessä. Miehen lomaan on onneksi enää 13 työpäivää. Yhteensä päiviä on enemmän, mutta työpäivien laskeminen on paljon parempi keino. Kun viikonloput ja muut mahdolliset vapaapäivät jättää laskuista pois, tulos on pienempi. Ja nuo 13 päivää jaksaa odottaa. Joten kuten, sillä toista aikuista kyllä kaivataan kotona. Ja kyllä lapsetkin odottavat jo malttamattomina, koska isilläkin on lomaa.

Kesälomalla olevat lapset eivät nimittäin ole aina niin kauhean mukavaa seuraa päivisin. Eikä kiukkuisen ja nalkuttavan äidin kanssa ole varmasti mukava viettää sitä kesälomaa. Pienoinen noidankehä, mistä ei tunnuta pääsevän irti. Arkirutiinit katkesivat, kun kerho ja koulu päättyivät ja nyt mikään ei tunnu oikein pitävän viikkoja kasassa. Paitsi tietenkin se jatkuva kinastelu, huuto ja nalkutus, mikä tuntuu olevan meillä tällä hetkellä normaalia elämää. Inhottavaa, tylsää ja hyvin stressaavaa sellaista.  


Kesäloman vaihtelevat säät
 
Murun ja Pätkän päivärytmi ei sinänsä ole muuten juurikaan muuttunut, paitsi että enää ei lähdetä kahtena päivänä viikossa kerhoon. Ja samalla viikoista putosivat myös kerhon aikana tehdyt vaunulenkit pois. Tällä hetkellä kävelylle pääsee, jos Muru suostuu sinne lähtemään. Viisivuotiasta kun ei voi jättää yksin kotiin, ei edes isoveljen kanssa. Onneksi Pókemon Go on meillä edelleen suosittu (kiitos uusien päivitysten, jotka toivat peliin uutta potkua), joten jos muuta porkkanaa ei ole, Murun saa yleensä houkuteltua läheiselle Pokestopille. Sentään. Muuten ei oma pää kestäisi tätäkään vähää, mitä nykyään kestää. Esikoisen päivärytmi muuttui tietenkin eniten ja uuteen rytmiin tottuminen vie aikaa. Se ehkä tekeekin tästä kaikesta vielä vaikeampaa.

Itsellä nimittäin stressitaso pomppasi pilviin, kun kaikki kolme lasta jäivät kotiin. Koti tuntuu kutistuvan hitaasti mutta varmasti ja tavaroita tuntuu ilmestyvän jostain salaperäisestä paikasta koko ajan lisää. Isommat lapset saavat riidan aikaiseksi heti herättyään ja sillä linjalla vedetään päivät läpi. Säännöt ovat tuntuneet unohtuvan kaikilta ja äidin oletetaan ilmeisesti kesän kunniaksi hoitavan ihan kaikki. Siis nekin asiat, mitkä ennen ovat sentään kuuluneet lasten hoidettaviksi ja mistä on viikkorahaakin maksettu. Siihen päälle vielä joka paikan höylämme 1v 2kk ikäinen Pätkä, joka kaiken kukkuraksi oppi viime viikolla kiipeämään yhä korkeammalle. Myös isoveljien kerrossängyn portaille. Itsellä on olo kuin ylikireällä viulunkielellä.




Millä ihmeellä tätä stressitasoa saisi pienemmäksi? Lenkillä käynti helpottaa parhaiten, mutta lenkille ehtii aikaisintaan vasta iltapäivällä/illalla, kun mies tulee töistä. Päiväunet auttavat sen hetken, kun ne kestävät, mutta pidempikestoista apua niistäkään ei ole. Mikä siis neuvoksi? Miten ihmeessä jaksaa edes ne 13 työpäivää ennen miehen kesäloman alkamista. Mitä jos itsekin rupeaisi lomalaiseksi? Jättäisi paikat sekasotkun valtaan ja nauttisi valoisista päivistä ja satunnaisesta auringonpaisteesta. Nauttisi kahvia rauhassa, tekisi mitä huvittaa ja unelmoisi tulevasta Äkäslompolon matkasta. Joka päivä. Ainakin lasten lepohetken ajan. 

Miten teillä on kesä alkanut? 


Seuraa blogia Bloggerissa ja Facebookissa.

2 kommenttia:

  1. Kyllä kotiäidin työmäärä vaan kasvaa lasten kesäloman myötä! Kaupasta saa kantaa kaksin verroin ruokaa kotiin ja muutenkin hommaa tuntuu piisaavan. Täällä on kuitenkin ihmeen vähän kaivattu erotuomaria, tosin yksi lapsista onkin päivät nyt leireilemässä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suurentuneet ruokaostokset unohtui kokonaan tekstiä kirjoittaessa, mutta niin totta kyllä! Joutuu tarkemmin suunnittelemaankin, mitä ruokaa tekee, kun kaikki lapset on kotona joka ruoalla.

      Poista

Kaikki kommentit ilahduttavat ja vastaan niihin aina mahdollisimman pian.