Sivut

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Kairessuo-Mieliäissuon luontopolku






Pääsiäislomalla kävimme Mäntsälän Kotojärven lisäksi luontopolulla myös Orimattilassa. Netistä löytyi vinkki Kairessuo-Mieliäissuon luontopolusta ja kun päivä oli aurinkoinen, lapset ja eväät pakattiin autoon ja auto starttasi Orimattilaan. Alueen parkkipaikalle löysi helposti navigaattorin avulla, kun määränpäänä oli osoite Koskustentie 525, Orimattila.  




Kairessuo-Mieliäissuon luontopolun pituus oli 3,2 km eli juuri sopiva matka lasten kanssa käveltäväksi. Pätkä matkasi jälleen kantorepussa. Parkkipaikalla olevassa infotaulussa olevassa kartassa näkyi selkeästi luontopolku. Karttoja oli myös pitkin polkua, joten koko ajan tiesi hyvin, missä mentiin. Luontopolulle kannattaa varata vedenkestävät kengät, sillä paikoitellen saattaa olla märkää. Pääsiäisenä sattui olemaan sen verran kylmä, että vaikka osa pitkospuista oli uponnut suohon, vesi oli puiden päällä jäässä ja päästiin kuivin jaloin yli, vedenkestäviä kenkiä kun ei oltu tajuttu ottaa mukaan. 






Kairessuo-Mieliäissuon luontopolulla oli hyvät opasteet ja lapset katselivatkin koko ajan ympärille, missä näkyisi seuraava reitistä kertova merkki. Matkalla oli myös useita tauluja, joissa kerrottiin alueen kasveista lisätietoa. Pätkä ei ollut kasvitiedoista kiinnostunut, joten tällä kertaa en itsekään ehtinyt lisätietoja lukea kiukkuavan yksivuotiaan huutaessa aina, kun pysähdyin paikalle. Jospa seuraavalla kerralla sitten? 








Maisemat oli reitillä hyvin vaihtelevia. Matkan aikana kuljettiin välillä kuusimetsässä, välillä suon laidalla tai jopa sen yli. Hyväkulkuinen, melko leveä metsäpolku kulki mäkiä ylös ja alas. Esikoinen ja Muru kiipeilivät suurien kivien päälle, kurkkivat löytämiinsä kallionkoloihin ja juoksivat riemuissaan ihailemaan seuraavaa sammaleen peittämää kantoa. Pitkospuilla pojat muistivat mennä rauhallisesti, eikä suo tällä kerralla napannut kenenkään kenkää, kuten usein suolla käydessämme on käynyt. 






 


Noin puolessa välissä luontopolkua on lintutorni ja tornin juurella suuri pöytä, jonka ääressä oli hyvä syödä eväitä. Lintutornista näki pitkälle suolle ja koti-ikävä Äkäslompoloon valtasi hetkeksi. Suomaisema on yksi lempimaisemastani. Lintutornin portaat ovat jyrkät, joten pienempien lasten kanssa täytyy olla varovainen. Maasto tornin juurella oli kallioista ja epätasaista, joten yksivuotiaan Pätkän kanssa se ei ehkä ollut paras mahdollinen pysähdyspaikka, varsinkaan vieressä olevan suon vuoksi. Esikoinen ja Muru kiipeilivät kuitenkin mielellään lintutorniin, vaikka lintuja ei vielä juurikaan näkynyt, ja juoksentelivat lintutornia ympäri pysyäkseen lämpiminä viileähkönä iltapäivänä.  






Loppumatkalla ihmeteltiin kaatuneita puita: Ilmeisesti myrsky oli tehnyt tuhojaan? Kaatuneet puut oli käyty raivaamassa kuitenkin polulta pois, joten kulkeminen sujui yhtä vaivattomasti kuin aikaisemminkin. Katsoimme lasten kanssa joku aika sitten Metsäntarinan, joten he muistivat elokuvasta, miten syöksyvirta saattoi tehdä suurtakin vahinkoa metsän puille. Olikohan täällä käynyt samalla tavalla?




Tämäkin luontopolku oli ehdottomasti vierailemisen arvoinen paikka ja uskon, että siellä tulee käytyä toistekin. Erityisesti suo-osuudet toivat mieleen Ylläksen luontopolut, joten pieni osa matkasta kuluikin Äkäslompoloa ikävöiden. Kuitenkin on aina kiva huomata ja muistaa, että Suomen luonto on kaunista myös täällä etelässä.



Seuraa blogia Bloggerissa ja Facebookissa
 

4 kommenttia:

  1. Teillä onkin ollut kiva retkipäivä. Mukavaa loppuviikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä kiva päivä. Mukavaa loppuviikkoa sinnekin.

      Poista
  2. Olipa kyllä hauska, että satuttiin käymään samassa, ei niin tunnetusssa, paikassa pääsiäisviikonloppuna. Ei samaan aikaan sentään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva sattuma kyllä. Mutta kertoo sen, että kannattaa todella käydä tutustumassa paikkaan. :)

      Poista

Kaikki kommentit ilahduttavat ja vastaan niihin aina mahdollisimman pian.