Sivut

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Kirjasuositus: Äidin voimakirja




Äidin voimakirja, Mervi Juusola


Mervi Juusola (2009) kirjoittama Äidin voimakirja on äideille, jotka ovat kyllästyneitä olemaan jatkuvasti väsyneitä. Kirja (myynnissä ainakin Mielenvoimaa.net:in verkkokaupassa) tarjoaa ainakin hieman vertaistukea väsyneille äideille, muutamassa asiassa synninpäästönkin. Kirjassa muistutetaan, että äidin ei tarvitse aina jaksaa ja ettei äidin pidä uhrata kaikkia voimiaan perheelle. Kyllähän sen pitäisi olla jokaisen äidin tiedossa, ettei saa uhrata itseään täysin muiden kustannuksella. Harmi vain, että näin ei ole. Monet äidit, myös minä, uhraavat aivan varmasti omat voimansa ja energiansa, jotta perheellä olisi hyvä olla. Ironista vain on se, että vaikka äiti ajattelisi teoillaan parantavansa muun perheen elämää, usein käy päinvastoin. Väsynyt ja kiukkuinen marttyyri-äiti ei edesauta kenenkään perheenjäsenen hyvinvointia, ainoastaan pahentaa sitä. Marttyyrin suoritus muuttuu aina jossain vaiheessa katkeruudeksi. Eikö siis olisi vihdoin aika havahtua Juusolankin esittämään tosiasiaan: Puurtamisesta ei jaeta palkintoja.

”Äiti tarvitsee myös erillisyyden ja itsenäisyyden hetkiä tiiviin äiti-lapsisymbioosin vastapainoksi.”

Kirjassa muistutetaan, että äidillä on oikeus ja velvollisuuskin ottaa itselleen myös omaa aikaa, olla itsenäinen. Aina ei voi olla vain lasten saatavilla, välillä äitikin tarvitsee yksinoloa. Ajatus on oikea ja on hyvä, että Juusola muistuttaa asiasta. Välillä se voi kuitenkin olla vaikeaa, minkä monet äidit ovat varmasti huomanneetkin. Mitä nuoremman lapsen äidistä on kyse, sitä vaikeampi voi kuitenkin olla irrottautua lapsesta, sillä henkinen napanuora ei jousta. Ja vaikka äidillä olisikin tarve saada olla itsekseen, syyllisyys voi ryöpyttää väsynyttä äitiä niin paljon, että oman ajan ottaminen ei vain onnistu. Senkin vuoksi on hyvä, että edes joku muistuttaa meitä äitejä, että on ihan ok olla välillä yksin, ilman lapsia.

Kirja tarjoaa paljon mielenkiintoista tietoa asioista, (mm. identiteetin rakentumisesta, tunnelukoista ja tietoisesta läsnäolosta) jotka tuntuvat väsyneessä mielessä täysin heprealta, eikä niiden lukemisesta välttämättä tule mitään. Virkeämpänä mm. tunnelukoista lukeminen ja niiden pohtiminen on hyvinkin mielenkiintoista ja auttaa ymmärtämään monia asioita. Ja tietoisesta läsnäolosta on aina hyvä lukea, sillä vaikka ajatus tuntuu hyvinkin järkevältä, se tuntuu unohtuvan kiireisen arjen keskellä liiankin helposti. 

Äidin voimakirja, Mervi Juusola


Äidin voimakirja olisi luettava jo ennen sitä pahinta aivotoiminnanlamauttavaa väsymystä, mikä varsinkin vauvavuoden aikana usein tuntuu kulkevan tiiviisti päivissä mukana. Ennakoiminen on pop myös tässä asiassa; jospa ennakkoon lukemisesta jäisi jotain edes takaraivoon kaihertamaan. Siitä kirjoittajalle kuitenkin ehdottomasti plussaa, että monet perusarkeen liittyvät asiat ja mm. vinkit oman jaksamisen vahvistamiseen on kerrottu niin yksinkertaisesti, että väsynyt mielenikin ne ymmärsi: Aluksi tavoite voi olla se, että katsoo kaksi elokuvaa kuukauden aikana. Ei siis mitään mahdotonta.

Joskus lapsiperheenarki saattaa tuntua taukoamattomalta käskemiseltä, komentamiselta ja kieltämiseltä.”
  
Vaikka kirjan idea onkin tarjota väsyneille äideille vertaistukea ja auttaa ymmärtämään, että muutkin äidit sekoilevat ja unohtavat asioita, kaikille siitä ei välttämättä ole apua. Elämäntapaoppaiden lukeminen ei aina paranna omaa oloa tai elämää, päinvastoin. Kirjan sanoma voi tuntua syyllistävältä: Olenko itse aiheuttanut oman väsymykseni, koska uhraan niin paljon muiden eteen? Periaatteessahan se on yksinkertaisimmillaan näin, mutta varsinkaan väsyneenä tuollaista ei välttämättä jaksa lukea. Jos kirjaa ei lue liian kriittisesti, eikä ole kuten minä eli ota kaikkea itseensä, se voi olla leppoinenkin luettava.

Koska olisi siis ihanteellisin aika lukea Äidin voimakirja? Jo raskausaikana hormoonimyrskyn keskellä? Pian vauvan syntymän jälkeen ennen kuin väsymys kasvaa liian suureksi? Vai myöhemmin, kun lapsi on kasvanut jo isommaksi? Oikea aika varmasti vaihtelee äidistä riippuen. Jossain vaiheessa kirja kannattaa kuitenkin lukea, ainakin vilkaista. Sillä vaikka omat lapset olisivat jo isompia, eikä väsymys ole enää jokapäiväinen riesa, kirjasta voi olla hyötyä mm. oman käytöksen ymmärtämisessä. Miksi olin niin väsynyt lasten ollessa pieniä? Miksen tajunnut ottaa itselleni enempää omaa aikaa? Jossittelu on turhaa, mutta synninpäästö kelpaa aina: Olen sittenkin ihan hyvä äiti.  


Seuraa blogia Bloggerissa ja Facebookissa.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikki kommentit ilahduttavat ja vastaan niihin aina mahdollisimman pian.