Sivut

maanantai 19. joulukuuta 2016

Tilattaisiko taas pizzaa?

Mitä tänään syötäisiin?
 
Välillä on hirveän vaikea keksiä, mitä ruokaa tekisi. Jos lapsilta kysyy, vastaus on makaroonia, spagettia tai nuudeleita. Ruoan pitäisi olla mahdollisimman monipuolista (ainakin sisäisen kukkahattutätini mielestä), sisältää kasviksia ja maistua hyvältä. Ja olla mielellään sellaista, että meidän kahdeksankuinenkin voi syödä sitä. No, aina se ei kyllä onnistu. Välillä keksin hyvin, mitä tekisin. Ja jos on energiaa ja ajatus toimii, hahmottelen viikon ruokalistan etukäteen mielessäni jo perjantaina. Ihan vain, että osaan ostaa trvittavat ainekset kaupasta.

Arkena suosin edelleen mahdollisimman helppoja ja nopeasti valmistuvia ruokia. Laatikot, keitot ja kiusaukset ovat sellaisia. Samoin kastikkeet ja wokit. Yksi helpoimmista ja itsekseen valmistuvista ruoista on kinkkukiusaus. Sitä ei tosin voi nuorimmaiselle vielä tarjota. Keitot ovat siinä mielessä varma valinta. Välillä tulee kokeiltua myös uusia reseptejä, kuten joku aika sitten läskisoossia. Mikä ei tosin meinannut millään onnistua. Ruskeakastikkeen tekeminen ei onnistu, vaikka miten yritin. Ei ainakaan sellaiseksi kuin haluaisin. Niinpä tein kolme kastikepohjaa nuorimmaisen huutaessa vieressä. Lopulta kaikki kolme lasta ja äiti huusivat ja itkivät. Jälkikäteen tuli mietittyä useampaan kertaan, oliko oikeasti sen arvoista.

Uusissa resepteissä onkin yleensä se vaara, että ainakaan nelivuotias ei sitten syö. Ei tosin välttämättä syö tuttuja ruokiakaan. Poika on tällä hetkellä melko nirso, eikä itsetehty ruoka tunnu oikein maistuvan. Liian usein kuuluu "Yäk, en syö." Ja perään kiukkuinen tiedustelu, miksei ole spagettia. No kun sitä syötiin viime viikolla, enkä halua tehdä joka viikko samaa ruokaa. Nyt kyllä syöt, maista edes.


Sitten on sellaisia kausia, kun aika ei vain meinaa riittää ruoanvalmistukseen. Sellainen aika on nyt. Nuorimmainen haluaisi kävellä koko ajan, mutta se ei vielä onnistu kuin talutettuna. Tai tukia pitkin, mutta sekin taiteilu vaatii viereensä vahtijan. Ja jos poika ei saa tahtoa läpi, kitinä ja kätinä on sitä luokkaa, että itsellä ei hermot kestä. Ruokalistaan onkin viime aikoina kuulunut (liiankin paljon) valmisruokaa. Haluaisin tehdä ruoan itse, mutta olen joutunut antamaan eineksille periksi. Ne säästävät tarpeen tullen huomattavasti aikaa, ja hermoja.

Viikonloppuisin ruoanvalmistukseen tulee käytettyä melkein vähemmän aikaa kuin arkisin. Johtuu ehkä lähinnä siitä, että kun mies kerrankin saa olla kotona valoisaan aikaan, pyrimme menemään ulos iltapäivästä päiväunien jälkeen. Ja sitten ruoan pitäisikin olla taas valmiina nälkäisille. Tai nuorimmainen aloittaa kitinänsä ja huutamisensa, kun päästään sisään. Tai itselle iskee väsymys, välillä rehellisesti laiskuus, enkä jaksa tehdä mitään. Kun kerrankin pystyisi edes hetken hengähtämään. Viikonloppujen(kin) pelastus on joko valmisruoka tai sitten tilattu ruoka, usein pizza. Joka viikonloppun ruokaa ei voi, eikä halua tilata. Mutta välillä kuitenkin ja silloin se on ollut helpointa Pizza Onlinen kautta.

Kitisevä nuorimmainen sylissä on vaikea selata ruokalistoja, joten kerta toisensa jälkeen pizzakuski kiikuttaa itselleni samanlaisen herkun. Ja hyvää on kyllä ollut. Nettisivujen kautta löytyy helposti oman paikkakunnan ravintoloita, mistä voi tilata ruokaa. Meidän paikkakunnalla on tosin vain kaksi pizzapaikkaa, mutta isommissa kaupungeissa lista on ainakin pidempi. Kuola valuen olen välillä katsellut, miten jossain voisi tilata kiinalaistakin ruokaa.

Vatsa täynnä on helpompi olla kuuntelematta huonoksi äidiksi syyttävää omaatuntoa. Sillä syyllisyys painaa monesti, kun en jaksa tehdä perheelleni ruokaa. Esikosta ja nelivuotiasta pizzan tilaaminen ei ole haitannut ollenkaan, lieko siitä tullut jopa lisäpisteitä. Lupaan itselleni uudellen ja uudelleen: Kunhan väsymys ja sähellys vähän hellittävät, meillä aletaan syödä enemmän taas omatekoista ruokaa. Koska kyllä se tästä taas jossain vaiheessa helpottaa. Ja joku päivä lähiaikoina ruokalistalla on varmasti lasten pyytämää ruokaa: itsetehtyä jauhelihapizzaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikki kommentit ilahduttavat ja vastaan niihin aina mahdollisimman pian.