Sivut

maanantai 12. joulukuuta 2016

Lasten kanssa hautajaisissa


Viime lauantaina vietettiin mummini, lasteni isomummin hautajaisia. Emme ole aiemmin olleet lasten kanssa perinteisissä hautajaisissa, joten priiffasin poikia usean viikon ajan tulevasta. Tai lähinnä nelivuotiasta, sillä esikoinen ilmoitti haluavansa yllättyä, eikä häntä kuulemma oikein kiinnistanut. Mutta siis hyvällä tavalla äiti. En siis pakottanut kuuntelemaan, enkä väkisin yrittänyt kertoa mitään, kun poika ei kerran halunnut asiasta puhua.

Nelivuotiaalla sen sijaan oli paljonkin kysyttävää ja pohdittavaa. Suurin pelko ja huoli oli siitä, että eihän arkku voi varmasti aueta. (Ei voi, kansi ruuvataan ristin näköisillä ruuveilla niin hyvin kiinni, ettei kansi varmastikaan aukea, eikä isomummi ihan varmasti pääse putoamaan pois.) Myös arkun ulkonäkö ja väri nostivat kysymyksiä. Onneksi netistä löytyi kuvia ja arkun värikin saatiin varmistettua. Myös se, että ihmiset itkevät hautajaisissa jännitti poikaa etukäteen ja vienolla äänellä kysyttiinkin, saisiko mukaan ottaa kuulosuojaimet. Lupaa en antanut, pinkit tai neonvihreät mötikät korvilla olisivat saattaneet herättää ihmetystä. Vakuutin kuitenkin, ettei kukaan itkisi niin kovaan ääneen, että suojia tarvittaisi.

Se, mistä olisi etukäteen voinut puhua enemmänkin, jos olisin tajunnut, oli musiikki. Urkujen soitto ja hautajaisvirsien sanat pelästyttivät nelivuotiaan pahasti. Syynä saattoi olla myös virsien suruisa sävy sekä oma itkemiseni. Vaikka poikani ovatkin nähneet minun itkevän ja hyvin usein ovatkin, vieras paikka ja tilanne hämmensivät selvästi. Jälkikäteen juttelimme esikoisen kanssa ja hän myönsikin, että pelästyi juuri minun itkuani. "Äiti tiesitkö jo etukäteen, että itket hautajaisissa?" Kysymys lauantai-iltana hämmensi hieman, sillä juuri tästähän olimme puhuneet etukäteen. Tosin vain nelivuotiaan kanssa, sillä esikoistahan ei kiinnostanut. Yllättyähän poika halusi ja siinä taidettiin onnistua. Tosin yllätys ei varmasti ollut mikään kovin mukava.

Isomummin kuolema on herättänyt pojissa muutenkin kysymyksiä ja nelivuotias on roikkunut minussa sen verran kovasti kiinni viime viikkojen aikana, että luulen hänen pelkäävän, että minäkin kuolen. Tai ainakin hetkittäin ajattelevan ja pohtivan asiaa. Esikoinen on ollut hyvin vakuuttunut siitä, että aloitamme kuoleman jälkeen uudelleen tämän sama elämän, vaikkemme muistakaan mitään aikaisemmasta. Hän on myös vannottanut useampaan otteeseen, että muistuttaisin sitten seuraavassa elämässä, että olemme asiat jo kertaalleen kokeneet. Ajatus hermostuttaa itseäni, vaikken oikein osaa eritellä, miksi. Ehkä suuri syy hermostukseeni on se, etten halua ajatella omaa tai muiden perheenjäsenteni kuolemaa. En yksinkertaisesti kestä ajatusta siitä, että joutuisin olla rakkaistani erossa.

Lasten kanssa hautajaisista ja kuolemasta puhuttaessa täytyy tietenkin edetä sitä vauhtia, mikä itsestä tuntuu parhaimmalta. Jokainen lapsi käsittelee aihetta eri tavalla, joten en todellakaan ala neuvoa, mitä lapsille pitäisi sanoa. Muutamia vinkkejä oman kokemukseni pohjalta voin antaa hautajaisten varalta:

- Lapsille kannattaa kertoa etukäteen, mitä hautajaisissa tapahtuu. Vaikka lapsi ei haluaisi kuunnella, kannattaa jotain kertoa. Esimerkiksi on hyvä mainita, että hautajaisissa itketään, ettei lapsi pelästy.

- Hautajaisvirsiä voi ja saattaa olla hyväkin kuunnella etukäteen netissä, jotta lapsi osaa varautua siihen, millaista musiikkia hautajaisissa kuulee. Surumielinen musiikki eroaa kuitenkin muusta.

- Vaatteet kannattaa laittaa valmiiksi viimeistään edellisenä iltana. Silitä, irrota uusista vaatteista laput, kiristä farkkuja tarpeeksi. Laita myös omat vaatteesi valmiiksi ajoissa.
Kun kotona on pieniä lapsia, aikaa tähän ei meinaa välttämättä löytyä. Valitettavasti aika kannattaa ottaa vaikka sitten omista yöunista, jotta valmistautuminen ja lähteminen sujuvat mahdollisimman joutuisasti ja vähällä tappelulla.

- Lasten on hyvä syödä ennen lähtöä, ettei hautajaisten aikana pääse nälkä ja nälkäkiukku yllättämään. Muista itsekin syödä jotain, että energiataso ei pääse liian alhaalle.

- Lisää haluttuun lähtöaikaan vähintään +15min, jotta pääsette lähtemään varmasti ajoissa.

- Lapsi saattaa haluta katsella kirkossa hieman ympärilleen, eikä kenellekään ole varmasti mitään haittaa, jos lapsi kääntelee päätään paikallaan.  

- Lapsista voi tuntua turvallisimmalta, jos pääsevät istumaan hautajaisissa vanhempien keskelle tai syliin. Vanhempien läheisyys tekee vieraasta tilanteesta varmasti siedettävämmän.

- Oman surun keskellä oma lapsikin saattaa unohtua hetkeksi. Kannattaa yrittää pitää mielessä, että oman itkunkin aikana vilkaisee aina välillä, miten lapsi reagoi tilanteeseen.

- Jutelkaa hautajaisista vielä jälkikäteen. Mitä ajatuksia, kysymyksiä ym. lapsille heräsi. Jäikö jokin mietityttämään ym.
 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikki kommentit ilahduttavat ja vastaan niihin aina mahdollisimman pian.