Sivut

maanantai 3. lokakuuta 2016

Astianpesukone hajosi



Tiskaaminen on yksi tylsimmistä kotitöistä


Kotityöt kuuluvat elämään, sen tietävät kaikki. Kun on päivät lasten kanssa kotona, kotitöitä joutuu tekemään luonnollisesti myös enemmän. Tietenkin tulee enemmän likaisia astioita, sotkuisia huoneita ja jopa pestäviä vaatteita, kun tekee vähintään viisi kertaa päivässä ruoan, lapset leikkivät välillä kaikilla mahdollisilla leluillaan ja uloskin tupataan lähtemään välillä pelkissä sisävaatteissa.

Toiset kotityöt ovat kivoja: mm. imurointi, ruoanlaittaminen ja paikkojen järjesteleminen, varsinkin jos pystyy keskittymään edes hetkeksi puuhaansa ilman, että vauva on sylissä ja kaksi muuta lasta huutavat asioitaan yhteen ääneen vastakkaisista suunnista. Toiset kotityöt ovat vähemmän kivoja, mutta kuitenkin vielä siedettäviä: pyykinpeseminen ja vaatteiden viikkaaminen ei aina kauheasti motivoi, mutta toisaalta lopuksi näkee aina konkreettisesti, miten ahkera äiti onkaan taas ollut, kun on pessyt niin monta pinoa pyykkiä sinä(kin) päivänä.

Jotkut kotityöt hoituvat onneksi automaattisesti koneen avulla, koska ilman konetta ei vain pärjäisi (tai ainakin se olisi työläämpää). Tällainen kotityö on ainakin tiskaaminen. En tiedä, miten pärjäisin ilman tiskikonetta. Astioita tulee päivässä jopa useita koneellisia, varsinkin jos kokkaa jotain vähänkin suuritöisempää. Likaisten astioiden koneeseen latominenkaan ei ole mitään kovin hohdokasta puuhaa. Jos lautaselle on jäänyt ruoanjämiä (siitäkin huolimatta, että lapsia on muistutettu toistuvasti siitä, että ruoantähteet laitetaan roskiin), usein siihen juuri siihen kohtaan onnistuu sohaisemaan sormensa ja omat kädetkin ovat likaiset. Pahimmillaan ruokaa löytyy kynsienkin alta. Ketsuppi on loistava esimerkki varmasti monessa lapsiperheessä lautaselle jäävästä ruoasta. Myös perunamuusi ja kiusaukset tuppaavat jäämään melko perusteellisesti kiinni lautaseen. Välillä niinkin perusteellisesti, ettei vedellä huuhtelukaan meinaa irrottaa tärkkelyspitoista loisijaa.

Astianpesukoneen tyhjentäminenkään ei ole lempipuuhaani, vaikka kyse onkin nopeasta hommasta. Astioista kuuluva kolina käy korviin, osittain varmaankin eritysherkkyyteni vuoksi. Kiireessä astiat kolisevat liiankin usein toisiaan vasten samalla, kun yrittää tiskikoneen tyhjentämisen lisäksi tehdä ruokaa ja viihdyttää ainakin vauvaa. Jos itse tyhjennän koneen, kolina ei käy yleensä käy niin pahasti korviin (ja hermoille). Mutta varsinkin iltaisin, kun koti on muuten jo hiljainen lasten nukkuessa, jokainen pienikin astian kolahdus kuulostaa suunnilleen tykin pamahdukselta, ainakin kun mies tyhjentää konetta. Oikeastihan ääntä ei juurikaan kuulu, mutta illanpimeys toimii ilmeisesti omiin korviini megafonina.

Uusi astianpesukone on ollut jo pitkään ostoslistalla, sillä vanha ostettiin 10 vuotta sitten. Ihmeen pitkään se kestikin, vaikka energian- ja vedenkulutus eivät varmastikaan olleet mitään huippuluokkaa. Lauantaina vanha kone kuitenkin irtisanoi itsensä. Tiskialtaassa oli tietenkin korkea astiapino, loput astiat lojuivat tiski- ja ruokapöydällä. Tyrmistynyt tuijotus ei pienentänyt tiskittavien astioiden määrää. Mies oli töissä, joten ei ollut vaihtoehtoja: tiskaamaan oli ruvettava. (Kylässä ollut äitini lupasi kylläkin tiskata puolestani, mutta ylpeys ei antanut myöten.) Tässä vaiheessa kadutti, etten ole opettanut edes esikoistani tiskaamaan. Se on jotenkin vain aina jäänyt, mutta nyt sekin on tehtävälistalla.

Loppujenlopuksi tiskaaminen ei ollut niin kauheaa kuin ajattelin. Ensimmäisessä omassa kodissani tiskasin kaikki astiat, koska konetta ei ollut. Nykyään olen vain niin tottunut siihen, että kone tiskaa puolestani, että ajatus tiskaamisesta tuntuu välillä jopa vastenmieliseltä. Vauvan tuttipullot saan pestyä päivittäin ilman suurempaa ärsyyntymistä, samoin paistinpannun, blenderin ym. konepesua kestämättömät. Lauantain tiskiä oli kuitenkin ehtinyt kerääntyä aika paljon kahdelta aikuiselta + kolmelta lapselta + kolmelta vieraaltakin vielä. Tiskausurakan päätteeksi katselin tyytyväisenä kuivauskaappia: astiat olivat siististi kuivumassa ja kaappi näytti vihdoin siltä, mihin se on oikeasti tarkoitettu, ei romuvarastolta, mihin on ehkä hieman lipsuttu.

Viikonlopun paras asia tapahtui, kun mies tuli lauantaina iltapäivällä töistä kotiin, uusi astianpesukone mukanaan. Painava kone saatiin kuin saatiinkin nostettua kahdestaan autosta kotiin ja illalla uusi kone pesi loppupäivänä käytetyt astiat putipuhtaiksi. Huomasin jälleen, että tarvittaessa saan tiskattua, mutta kyllä elämä on paljon helpompaa, kun kone hoitaa sen asian puolestani.

Uusi astianpesukone

3 kommenttia:

  1. WWW.DESIRENYMAN.COM4. lokakuuta 2016 klo 0.54

    Meillä on tällä hetkellä keittiöremppa meneellään, jonka vuoksi ollaan ilman astianpesukonetta. Voin kertoa että ikävä on kova! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin uskoa. :) Toivottavasti remontti on pian valmis.

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista

Kaikki kommentit ilahduttavat ja vastaan niihin aina mahdollisimman pian.