Sivut

maanantai 31. lokakuuta 2016

Luonnon oma värishow: Revontulet

Viime keskiviikona oli ihan tavallinen arki-ilta. Ruoka oli syöty, keittiökin lähes siisti. Olin jaksanut jopa tehdä sämpylöitä pellille kohoamaan. Esikoinen ja nelivuotias olivat rakentaneet koko huoneensa lattian kiertävän junaradan ja nuorimmainen oli ehtinyt käydä jo iltakylvyssä. Kerrankin oli ihmeen rauhallista. Samassa miehen puhelin piippasi, kävin pihalla kurkkaamassa ja 15 minuutin kuluttua koko perhe istui ulkovaatteet päällä autossa. Mitä tapahtui?

Voisi luulla, että jotain olisi sattunut, mutta ei. Kukaan ei ollut loukkaantunut, eikä kenelläkään ollut käynyt mitään. Miehen puhelin ilmoitti, että revontuliarvot olivat tarpeeksi korkeat, jotta revontulia olisi mahdollista nähdä. Ja pihalla piipahtamiseni vahvisti, että taivaalla oli vain pilviharsoa, ei paksua pilvipeitettä. Revontulia olisi siis mahdollista nähdä. Ja se riitti, meidän perhe oli liikkeellä.

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun lähdimme koko perhe kiireellä revontulia katsomaan. Edellinen kerta oli helmikuussa Ylläksellä, jolloin vaatetta joutui tosin pukemaan huomattavasti enemmän. Silloin piti sulloa iso vauvamaha toppavaatteisiin, nyt puin jo 7kk vanhalle vauvalle toppavaatteita. Vain mies näki Ylläksellä kunnon revontulet, muu perhe lähti sisään pakkasta karkuun, joten olin tällä kerralla toiveikas.

Tällä kertaa kannatti lähteä reilu 10km päässä olevalle hiekkatielle seisomaan, sillä näin toista  kertaa elämässäni kunnon revontulet ja ensimmäistä kertaa näin niiden liikkuvan. Ilmakin oli sopiva revontulien katselemiseen, -2'c. Varsinkin, kun marssi paikallaan varpaita lämmitellen. Kävi nimittäin niin hyvä tuuri, että nuorimmainen nukkui pitkän aikaa autossa ja sain katsella luonnon kaunista ja ihmeellisestä esitystä rauhassa. Mitä nyt vanhemmat pojat juoksivat ympyrää toisiaan tönien, huutaen ja nauraen. Meteli oli melko kova ja välillä joutui komentaa poikia pysähtymään edes hetkeksi ja katselemaan taivaalle.

Viime keskiviikon revontulet

Mies harrastaa valokuvausta ja kuvaa revontulia aina mahdollisuuksien mukaan. Välillä niitä on näkynyt näin eteläisessäkin Suomessa, vaikka harvoin vetävätkään vertoja Lapissa näkyville valoesityksille. Olemme lähteneet kyllä monta kertaa miehen mukaan revontulia katsomaan, niin Ylläksellä kuin kodin lähelläkin, mutta näkijänä on ollut yleensä vain mieheni. Itse en ole kauheasti ehtinyt niitä katsella lasten, siis kahden vanhimman, takia. He eivät jaksa kauhean kauaa tuijottaa taivaalle, vaan alkavat joko riidellä tai sitten jäävät paikalleen seisomaan ja alkavat nopeasti palella. Kodin lähellä olevalla pellolla näkyi viime talvena muutaman kerran revontulia, mutta nekin menivät aikalailla ohi, vaikka seisoinkin lähes joka kerralla ainakin jonkin aikaa niitä odottelemassa. Melkein nolottaa myöntää, etten ole aikaisemmin jaksanut itsekään oikein seistä paikallani odottamassa, josko jotain jossain vaiheessa näkyisi. Miten typerä ajattelutapani onkaan ollut, myönnetään. 

Olen kerran aikaisemmin nähnyt kunnon revontulia: maaliskuussa 2015 oli mahdollisuus ihastella voimakkaita revontulia omalla takapihallamme. Silloinkaan en jaksanut olla pihalla kauaa, mutta satuin olemaan oikealla hetkellä. Muutamia kertoja olen nähnyt myös himmeämpiä. Täytyy myöntää, etten ennen tätä kertaa ollut ihan täysin tajunnut, mikä revontulissa ja niiden kuvaamisessa miestäni niin paljon kiehtoo. Olen tietenkin nähnyt hänen ottamia kuvia ja ne ovat olleet kauniita. Vaikutus syntyi kuitenkin vasta, kun näin itse revontulien liikeen ja sykkeen. Sen, miten ne välillä himmenivät ja alkoivat sitten taas vahvistua valopilarien kasvaessa. Ja miten ne lopulta purkautuivat sykkien maalaten taivaan vihreäksi, punaiseksi ja ilmeisesti myös violetiksi.

Maaliskuussa 2015 revontulet näkyivät jopa takapihallamme, valaistulla asuinalueella


Revontulien katselussa tylsää on kuitenkin se, etteivät revontulet  näy silmillä niin värikkäinä kuin mitä ne oikeasti ovat. Se taitaa olla myös yksi syy, miksi mieheni kuvaa niitä: kamera tallentaa revontulien oikean luonnon kauniine väreineen. Hän on sanonut sen useaan kertaan, mutta tämänkin tajusin kunnolla vasta nyt. Silmillä katsottuna näytös oli upea, mutta kun katsoo otettuja kuvia, ei voi kuin hengähtää ihastuksesta. Miten voikaan olla niin kaunista.  

Ihmissilmän värinerottelukyvyn heikkous hämärässä on syy siihen, etteivät revontulet näy paljain silmin niin voimakkaan värisinä kuin mitä ne todella ovat. Ihmisellä kestää kymmeniä minuutteja saavuttaa paras hämäränäkö. Ja jos sattuu vilkaisemaan esim. taskulampuun tai ohi ajavan auton valoihin, silmän täytyy alkaa uudelleen totuttelemaan hämärään. Luulen myös, että eri ihmisillä kestää eri aika sopeutua hämärään. Tai sitten kyse on tottumuksesta. Mies esimerkiksi näki revontulien värit paljon ennen kuin itse aloin niitä erottaa. Vaaleita liikkuvia revontulia oli kiva katsella, mutta kun aloin nähdä kunnolla vihreää ja punaista, näky oli upea.

Ilmatieteenlaitoksen tilaston mukaan Keski-Lapissa, mihin Ylläskin kuuluu, näkyy revontulia keskimäärin  kolmena-neljänä yönä viikossa. Jälleen yksi loistava syy muuttaa Äkäslompoloon. Ennen muuttamista ostoslistalla on kuitenkin Sony a7S järjestelmäkamera, koska sillä saa parhaiten kuvattua videokuvaa revontulista. Ja se sopisi kyllä hyvin, voisin fiilistellä revontulia sohvalta käsin aina silloin, kun niitä ei ulkona näy.

Lumikengillä oli helppo lähteä katsomaan, jos näkyisi revontulia (Ylläs 2016)


(Kaikki kuvat ovat tällä kertaa mieheni ottamia.)

6 kommenttia:

  1. revontulet on kyllä niin mahtavan hienoja ja lapissa varsinkin aivan omaa luokkaansa. hienoja kuvia olette kyllä saanut :)

    VastaaPoista
  2. Vau, mitä revontulikuvia! Olis se niin hienoa nähdä noin komeat revontulet....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Itsekin haluaisin nähdä tilaisuuden tullen useamminkin revontulia, mutta aina ei vain ole mahdollista lähteä miehen mukaan niitä katsomaan.

      Poista
  3. Revontulet on niin kauniita♥ Mua on monesti harmittanut, kuinka mies on lenkillään niitä nähnyt, mutta tähän meidän pihalle eivät kunnolla näy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun pitää antaa miehelle lenkille kamera mukaan, niin voit fiilistellä niitä edes kuvista. :)

      Poista

Kaikki kommentit ilahduttavat ja vastaan niihin aina mahdollisimman pian.