Sivut

perjantai 2. syyskuuta 2016

Nelivuotiaan kerho alkoi

Syksy on saapunut

Kai se täytyy myöntää, että syksy on virallisesti alkanut: nelivuotiaalla alkoi kauan odotettu ja pelätty kerho. Kerhoon liittyvät tunteet vaihteli pojalla paljon ja usein pitkin kesää. Välillä ajatus oli tosi kiva ja kerhon alkamista odotettiin, välillä ajatus pelotti ja kauhistutti. Nelivuotias on samanlainen kotikissa kuin minäkin ja yksin mihinkään meneminen on aika haasteellista.

Kun nelivuotias jäi päiväkodista kotiin äitiysvapaani alkaessa helmikuussa, oli päivänselvää, että syksyksi haettaisi kerhopaikkaa. Vaikka onkin kiva, että poika saa olla kotona nyt kun se on mahdollista, on omanikäisten lasten kanssa tärkeä päästä välillä touhuamaan. Ja koska tiedän, että pojan on vaikea jäädä minnekään yksin, sitäkin on vähän harjoiteltava. Onneksi nelivuotias sai kerhopaikan, moni jäi kuulemma ilman.

Kerhon aloittaminen jännitti kyllä äitiäkin. Aina on vähän jännittävä ja haikeakin viedä oma lapsi jonnekin, mihin ei itse mene mukaan. Ehkä tässä on takana sekin, että lapsen itsenäistyminen tarkoittaa, ettei lapsi ole enää äidistä täysin riippuvainen. Että lapsi pärjää myös ilman äitiä, toisin kuin vauvana. Itsenäistyminen on tietenkin todella tärkeää, mutta on se myös vähän surullista.

Kerhon alkaminen tarkoittaa meillä sitä, että arki alkaa aikatauluttua nykyistä enemmän. Maaliskuusta alkaen  meillä on ollut aika vapaa aikataulu menemisten suhteen. Esikoisen koulupäivät taitaa olla aikatauluttaneet eniten meidän arkea ja lukujärjestyksen avulla ollaan vähän pysytty paremmin arjessa kiinni. Nyt kerhon alettua joudun kuitenkin itse suunnitella kahtena päivänä viikossa meidän aikataulun niin, että ehdin viedä kerholaisen ajoissa. Onneksi vaihtoehtona oli meidän aikatauluun sopiva kerho, joka on iltapäivällä klo 12:30-15:30. Toinen vaihtoehto oli aamulla klo 8:30-11:30. Iltapäiväkerho sopii meille paremmin ja siellä poika eilen aloitti.

Reipas kerholainen

Kerhoreppu pakattiin jo keskiviikkona valmiiksi. Tärkein asia nelivuotiaan itsensä mielestä oli kerhotossut. Tossut, jotka on kärjistä kuluneet ja muutenkin vetelee melkein viimeisiä. Tossut, jotka on pojalle rakkaat ja joissa kävellään välillä kotonakin. Nolottaa, että poika joutui mennä kerhoon niin kulahtaneissa tossuissa, mutta jälleen jäi tarvittavien tavaroiden hankinta viime tippaan, samoin kuin esikoisen koulun alkaessa. Tai voiko sanoa edes viime tippaan, kun uusia kerhotossuja ei ajoissa saatu hankittua. Nyt olisi siis tossujen hankinta edessä, mutta mistä kestävät kerhotossut?

Ensimmäisen kerhopäivän aamuna nelivuotias oli valmis jäämään kotiin, niin paljon alkoi jännittää. Esikoinen tsemppasi pikkuveljeään kuitenkin ihanasti ja sanoi, että kerhossa olisi varmasti kivaa. Ja koska tiedän, miten paljon nelivuotias tykkää kiisselistä, houkuttelin itse poikaa kerhoon kiisselivälipalan toivossa. Että varmasti siellä on joku päivä välipalana kiisseliä. Se tepsi, ajatus kerhosta oli taas mukava. 

Monesti esim. kerhon alkaessa aulassa on aina se yksi lapsi, joka pillahtaa itkuun. Tällä kertaa se oli meidän poika. Kun poika tajusi kerhon alkavan ja äidin lähtevän, alkoi sellainen parku, että kantorepussa oleva vauvakin pelästyi. Siinä sitten lohdutin molempia itkeviä lapsiani ja toivoin olevani jossain todella kaukana koko paikasta. Itsellä oli kuuma ulkovaatteissa, vauva kantorepussa; kantorepussa sätki ja itki vauva ja kainalossa parkuva nelivuotias, joka yritti lähteä ulko-ovesta karkuun. Onneksi toinen kerhon vetäjistä (todella ihana ja ammattitaitoinen) tuli hakemaan itkevän nelivuotiaan luokseen ja kehotti minua lähtemään, jotta tilanne helpottaisi. Olo oli huojentunut, kun sain luvan lähteä. Pähkäilin nimittäin siinä aulassa, jätänkö itkevän pojan vain kerhoon ja lähden, otanko pojan mukaani vai mitä ihmettä teen. 

Iltapäivällä kerhon ovella oli vastassa iloisesti hymyilevä nelivuotias. Kerhossa oli ollut tosi kivaa, vaikka ensin olikin itkettänyt. Mutta sitten oltiin luettu ja laulettu (maatilalaulu ja joku muu, mutta mä en äiti muista sitä) ja jumpattu ja piirretty. Ja syöty tosi hyvää välipalaa: hedelmäkiisseliä.


Mitkä kerhotossut on teillä ollet parhaat? Vinkkejä otetaan mielellään vastaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikki kommentit ilahduttavat ja vastaan niihin aina mahdollisimman pian.