Sivut

keskiviikko 31. elokuuta 2016

Kiinteiden aloittaminen

Ensimmäisiä maisteluannoksia

Kiinteiden maistelu aloitetaan yksilöllisesti: meillä aloitettiin muutama päivä ennen kuin neljä kuukautta tuli täyteen. Koska en imetä, en ole kenenkään lapseni kohdalla yrittänyt venyttää kiinteiden aloittamista. Itseasiassa esikoiselle ja nelivuotiaalle aloin antaa kiinteitä jo nuorempana kuin nyt nuorimmaiselle. Nelivuotias ei ollut vielä kolmekuukauttakaan, kun maistoi ensimmäisen kerran perunaa. Tarkkaa muistikuvaa ei ole, miksi ihmeessä jo noin nuorelle perunaa tuli annettua. Olisiko johtunut lyhyistä syömisväleistä ja siitä, että poika tuntui olevan koko ajan nälissään. Ensimmäinen makukerta oli liian aikaisin ja uudelleen kokeiltiin vasta myöhemmin. Nelikuisena poika veteli kuitenkin jo useita makuja.

Muistin, että esikoinen olisi ollut ainakin melkein nelikuinen ennen kuin tarjottiin ensimmäisen kerran perunaa, mutta eilen siivotessa löytynyt muistivihko paljasti muistikuvani olevan väärä tässäkin asiassa. Esikoinen oli reilun viikon yli kolmekuinen, kun maisteli perunaa. Tosin sen jälkeen hänenkin kohdallaan oli muutaman viikon tauko ennen uutta yritystä.

Syy siihen, miksen antanut aikaisemmin ensimmäistä makusteluannosta vauvalle on puhtaasti oma väsymykseni. Mietin asiaa aina välillä kesän mittaan ja heinäkuussa, kun neljän kuukauden ikä alkoi lähestyä, tarkoituksena oli useaan kertaan paneutua tarkemmin soseisiin ja ylipäänsä kiinteän ruoan aloittamiseen. Onneksi vauvan 3kk neuvolassa käteeni lätkäistiin ohjelappu kiinteiden aloittamisesta. Muuten olisi voinut asia siirtyä, kun en millään jaksanut alkaa etsiä netistä tietoa / virkistää muistiani asiasta.

Muistin kyllä, että maistelu aloitetaan kasviksista, hedelmistä ja marjoista. Tietenkin muistin. Järjellä ajateltuna ihan loogista. Ongelmana olikin enemmän se, että haluan tehdä soseet itse, ainakin kasvissoseet. Hedelmäsoseiden tekeminen on tuntunut aina sen verran työläältä, että ne ostan hyvällä omallatunnolla kaupasta. Ja hedelmäsoseissakin hankaluutena on lähinnä se, etten meinaa keksiä, mistä hedelmistä sosetta tekisin. Omena-, päärynä- ja luumusosetta kokeilin nelivuotiaan ollessa vauva. Kaikki jäivät todella löysäksi, joten menivät helpommin sitten puurojen kanssa tai seassa. 

Kesäkuun vikana viikonloppuna mies lähti esikoisen ja nelivuotiaan kanssa mökille ja jäin vauvan kanssa kahdestaan kotiin. Tarkoituksena oli saada itse levättyä mahdollisimman paljon, koska noihin aikoihin vauva heräsi huonoimpina öinä sen 20 kertaa. Ja lepäsinhän minä, tavallaan. Ehkä. Kun ei tarvinnut huolehtia kahdesta vanhemmasta lapsesta, vauvan hoidosta jäävänä aikana ehti tehdä vaikka mitä: poimia mustikoita ja vadelmia, siivota, järjestellä kaappeja ja tehdä vauvalle soseita valmiiksi pakastimeen. Koska tietenkin sain tuona viikonloppuna lauantaina aamuyöstä n. klo 3 ahaa-elämyksen: Nythän olisi aikaa väsätä niitä soseita odottamaan, että vauvalle voisi alkaa maistatuttamaan. Tuohon aikaan yöstä onkin ihan luonnollista kirjoittaa ostoslistaa, en varmasti ole ainoa.

Kaupasta raahasin perunaa, porkkanaa ja bataattia. Ja uusia jääpalamuotteja. Olisin ostanut myös kukkakaalia ja parsakaalia, mutta olivat tuoreina sen verran hintavia, että totesin käyttäväni pakasteita. Eikä niitä viitsinyt lämpimänä kesäpäivänä kantaa kävellen kotiin. Eipähän tullut mieleen, ettei kaikkia makuja tarvitse tai edes kannata tehdä samalla kerralla. 


Viikonlopun saldo oli kahdeksan jääpalamuotillista sosetta. Jääpalamuoteissa pakastin jo nelivuotiaan ollessa vauva ja ne osoittautuivat käteviksi: jäätyneet sosepalat voi siirtää pakastuspussiin ja sulattaa vain sen verran kun haluaa. Tai kun on ensin sulattanut liian vähän ja vauva itkee edelleen nälissään, uusia palojakin on melko nopea sulattaa.

Vauva syö soseet tyytyväisenä sitterissään. Kunhan oppii istumaan, pääsee siirtymään syöttötuolissa pöydän ääreen muiden kanssa syömään. Aamupäivisin nimittäin olisi mahtavaa, jos voisin istua itsekin pöydässä nelivuotiaan syödessä. Tällä hetkellä istun joko lattialla vauvaa syöttämässä tai sitten sohvalla maitoa antamassa. Ruokalapun pukeminen on vauvalle merkki, että kohta saa herkkua. Soseet nimittäin maistuvat yleensä todella hyvin. Vauva odottaa suu auki, että lusikka tulisi. Ja jos äiti on liian hidas - niin kuin usein tuntuu oleva - aloittamaan syöttämistä, vauva kyllä ilmoittaa sen hyvin kovaäänisesti. 

Itsetehtyjen soseiden lisäksi myös kaupan purkkisoseet ovat käytössä ja maistuvat vauvalle. Ainakin melkein yhtä hyvin kuin omatekoiset. Onneksi maistuvat, koska olemme kuitenkin usein viikonloput mökillä ja valmiit soseet ovat aina helpompia reissussa. Sydäntä lämmittää, kun mökillä vietetyn viikonlopun jälkeen annan taas itsetehtyä sosetta ja vauva kiljahtaa riemusta sitä syödessään. Aina tulee vähän hykerreltyä tyytyväisenä; en ainakaan ole nähnyt turhaa vaivaa. Koska kyllä soseiden tekemisessä aika kova työ on. Kasvikset pitää kuoria, paloitella, keittää, soseuttaa ja saada vielä suht siististi muotteihin. Ja samalla hoitaa vauvaa ja keksiä tekemistä nelivuotiaalle jne. normaalit arkityöt.

Seuraavaksi pitäisi laajentaa makumaailmaa myös lihoihin ja viljoihin. Kaapissa odottaa jo spagettia ja kanaa sekä riisipuurojauhetta. Tarkoituksena on tehdä myös lihasoseita itse, mutta jälleen aloittaminen tuntuu todella vaikealta ja raskaalta. Alkaa vain väsyttää jo pelkkä ajattelu, joten onneksi valmiita soseita saa haettua kaupasta. Lihasoseita olisi voinut alkaa maistella tällä viikolla, mutta maanantaina vauvalle iski kova nuha ja nousi kuume, joten uusia makuja maistellaan vähän myöhemmin. Olin varautunut siihen, että maanantaina neuvolassa annetut rokotukset saattaisivat nostaa lämpöä, mutta flunssa ehti ensin. Kahden valvotun yön jälkeen lihasoseiden tarjoaminen ei ole ollut ensimmäisenä  mielessä.  Onneksi ruoka on maistunut kuitenkin sairaalle ja olo taitaa muutenkin alkaa helpottaa. 


Neuvolassa terkkari kysyi, aionko tarjota ensin lihaa vai puuroa. Hieman hämmennyin; luulin, että molempia voisi alkaa antaa. Ja voikin, vilja voi vaan ärsyttää enemmän vauvan jo valmiiksi ihottumaisia poskia. Näin ohjeistettiin. Saa nähdä, mistä aloitetaan. Odotan eniten sitä, että voin alkaa tarjota kahden soseannoksen lisäksi vielä iltapuuron, jospa vauva jaksaisi sitten nukkua yön heräämättä. Kuukausi vielä, niin sitäkin voi kokeilla.

Minkä ikäisenä teillä on aloitettu kiinteiden antaminen? Miten vauva suhtautui soseisiin?

2 kommenttia:

  1. Oi, muistan nuo ajat :) Meillä aloitettiin soseet esikoisemme kanssa jo neljän kuukauden ikäisenä. Hän olikin hieman huono nukkuja ja odotin niitä ehjiä öitä. Kuopus taas oli tyytyväinen maidolla melkein 6 kuukautta ja aloitettiin hänen kanssa siis vasta puolen vuoden ikäisenä soseilla.. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auttoiko teillä kiinteiden aloittaminen esikoisen yöuniin? Jos vauva on tyytyväinen ja kasvaa maidolla hyvin, eihän kiinteiden aloittamisella olekaan kiire.

      Poista

Kaikki kommentit ilahduttavat ja vastaan niihin aina mahdollisimman pian.