Oman kirjoitustyylin löytäminen on vaikeaa. Olin tyytyväinen
ensimmäiseen kirjoitukseeni, mutta sen jälkeen tekstit alkoi mennä ehkä
liiankin yksityiskohtaisiksi sepustuksiksi arjesta. En vielä tiedä, onko se
hyvä vai huono. Toisaalta mietin, minkälaista tekstiä haluaisin kirjoittaa,
toisaalta sitä, minkälaista haluaisin itse lukea. Vielä kun löytäisi sen hyvän
ja itselle parhaan näkökulman kirjoittaa asioista. Lapsiperhearjesta voi
kirjoittaa omasta näkökulmasta, kertoa omista tunteista. Tai sitten
kertojatyylisesti kertoa, mitä on tapahtunut. Rehellisellä ja avoimella tavalla
äitiyteen liittyvistä tunteista kirjoittaessa asioita pitänee kuitenkin
uskaltaa tarkastella omasta näkökulmasta. Mihin olenkaan ryhtynyt?
Oma kirjoitustyyli löytynee todennäköisesti vain ajan
kanssa. Vaikka kirjoittaminen on ollut vuosia paras tapa selkeyttää ajatuksia, rehellisesti
asioista kirjoittaminen ei ole koskaan onnistunut. On paljon helpompi
kirjoittaa lähinnä diipadaapaa päivän tapahtumista kuin kirjoittaa rehellisesti
tunteistaan. Parhaiten se onnistuu, kun ensimmäinen lause ei ala sanalla minä.
On helpompi kirjoittaa esim. äitinä
oleminen on välillä todella vaikeaa kuin Minusta on välillä todella vaikeaa olla äiti.
Toiset haluavat lukea yksityiskohtia muiden elämästä,
toiset haluavat kirjoittaa yksityiskohtaisesti omasta elämästään.
Lapsiperhearjen yksityiskohdista voi olla hauskakin lukea. Huomata, miten
samanlaista, tai sitten erilaista, elämä toisessa lapsiperheessä voikaan olla.
Vertaistukea voi löytää lukemalla muiden kirjoituksia, saipa sitä myös muualta
tai ei. Kaikista tunteista ei ole helppo puhua edes sen läheisimmän ihmisen
kanssa, joten voi olla lohdullistakin lukea, että muillakin äideillä on välillä
vaikeaa ja rankkaa. Että muissakin perheissä valvotaan ja huudetaan. Sen
jälkeen on taas helpompi jaksaa omaa arkea ja huomata jälleen kerran, miten
rakkaita ne omat lapset ovatkaan ja miten ihana on seurata heidän kasvamistaan.
Itseäni ahdistaa toisinaan lukea muiden elämästä, mutta
ahdistus johtuu lähinnä siitä, että vertaan itseäni muihin ja omaa elämääni
muiden elämään. Typerää ja turhaa, mutta minkäs teet. Kun on verrannut itseään
lähes koko elämänsä muihin, ajatusmallia on vaikea muuttaa. Kun tähän lisää
vielä sen, että muiden mielipiteillä on väliä ja liian usein tulee mietittyä,
mitä muut ajattelevat, omana itsenä on todella vaikea olla ja itsensä kanssa vaikea
elää. Voi vain kuvitella, miten hankala muiden on sitten elää tällaisen ihmisen
kanssa.
Miksi on niin vaikea elää omaa elämäänsä tyytyväisenä ja
onnellisena? Liian usein annan muiden ihmisten mielipiteiden vaikuttaa
elämääni negatiivisella tavalla. Pienet ja mitättömät asiat
saattavat pilata päivän jäädessään kummittelemaan takaraivoon. Jokainen elää
kuitenkin omaa elämäänsä, muiden mielipiteiden ei pitäisi siihen vaikuttaa. Jokaisen pitäisi uskaltaa olla
omanlaisensa, oma itsensä. Uskaltaa tuntea, mitä tuntee. Uskaltaa elää, miten
haluaa. Haluaisin uskaltaa olla sellainen äiti kuin olen. Sellainen vaimo kuin
olen. Sellainen ihminen kuin olen. Uskaltaa nauttia elämästä, olla onnellinen. Uskaltaa
olla minä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki kommentit ilahduttavat ja vastaan niihin aina mahdollisimman pian.