Sivut

torstai 21. heinäkuuta 2016

Lapsen kaveri ei tullutkaan


 
Nelivuotiaalle piti tulla tiistaina kaveri leikkimään. Sopivan päivän löytyminen ei ollut ihan helppoa, mutta sellainen oltiin kaverin äidin kanssa onneksi löydetty. Kerroin maanantaina, että kaveri tulisi huomenna ja näin, miten nelivuotiaan aivot raksuttivat, kun hän mietti, koska on huominen. Ja voi sitä iloa, kun poika tajusi, että huominen olisi sitten, kun on nukuttu yksi yö.

Tiistaina oltiin nukuttu se yksi yö, eikä nelivuotias meinannut pysyä aamupalalla paikallaan, kun odotti niin innoissaan. Oltiin sovittu, että kaveri tuodaan klo 10. Nelivuotias tuntee jo jonkin verran kelloa ja hän kävi monta kertaa katsomassa, onko kello jo tarpeeksi. Ja olihan se. Vihdoinkin kello oli 10. Ja sitten se oli 10:10. Ja 10:20 ja 10:27. Ja siinä vaiheessa jouduin surukseni toteamaan, että ei se kaveri taidakaan tulla. Että olisikohan kaverin äiti unohtanut.

Itsellä meinasi itku tulla, kun näin poikani surulliset kasvot. Mitä siihen voi vastata, kun lapsi kysyy, että miksei kaveri tullutkaan? Niin, sitä samaa itsekin ihmettelen! Miten voi olla mahdollista, ettei kaveria tuotu, vaikka niin oli sovittu? Miten tuollaisen asian voi unohtaa? En vain tajua. En oikeasti tajua, miten voi unohtaa, että on sopinut jonkun kanssa lapselleen leikkitreffit. Eivätkö ihmiset käytä kalenteria? Itseäni suututti todella paljon.

Vaikka olisi kesäloma. Vaikka olisi ilmaantunut muuta menoa. Vaikka olisi mitä, on silti todella epäkohteliasta jättää tulematta ilman ilmoittamista. Tietenkin olisin ymmärtänyt, jos kaverin äiti olisi lähettänyt aamulla tekstiviestin, ettei heille sittenkään sovi tänään. Nelivuotias olisi ollut pettynyt, mutta ainakin asiasta olisi ilmoitettu. Mutta se, että jättää vain tulematta, on törkeää.

Asia selvisi tiistaina melko pian, kun laitoin kaverin äidille tekstiviestiä asiasta. Hän oli kokonaan unohtanut asian. Ei edes pahoitellut. Itselle jäi sellainen kuva, että kesällä voi unohtaa sovitutkin tapaamiset, koska hei, on kesä. Edelleenkään en ymmärrä. Kesä tai talvi, sovitusta pidetään kiinni. Kalenteri auttaa tässä todella hyvin. Sinne on helppo laittaa merkintä oikealle päivälle oikealle kellonajalle ja kas, muistaa pitää sovitusta kiinni.

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun poikieni kaveri ei tule sovitusti. Koska poikani ovat vielä sen verran nuoria, syy on toistaiseksi vanhemmassa. Ensimmäisen kerran näin kävi kaksi vuotta sitten esikoisen 6-vuotissynttäreillä. Esikoisen synttärit on elokuun alussa ja 6v. juhlien jälkeen todettiin, ettei silloin kannata pitää kaverisynttäreitä, koska suuri osa kavereista on vielä muualla viettämässä lomaa. 6v. juhliin oli tulossa alunperinkin vain kaksi kaveria, mutta lopulta vain toinen tuli. Toisesta ei kuulunut mitään. Asia selvisi, kun itse kysyin: kaverin äiti oli unohtanut ja olivat lähteneet lomamatkalle. Ei pahoittelua, koska hei, olihan sentään kesäloma.

Keskimmäisen 4-vuotissynttäreitä juhlitiin tämän vuoden maaliskuussa ja silloinkin paikalta puuttui yksi kaveri. Ei ilmoitusta, ei mitään. Ihmeen pitkään neljä- ja viisivuotiaat pojat jaksoivat kaveriaan odottaa, vaikka pöytään olikin herkut jo katettu. Lopulta oli itse pakko laittaa jälleen viestiä, että ovatko tulossa. Tällä kertaa kaverin äiti ei ollut unohtanut; päivä oli mennyt vain sekaisin ja olivat tulossa vasta seuraavana päivänä. Tältäkin olisi vältytty, kun synttärit olisi merkitty heilläkin kalenteriin.

Nykyään leikkitreffeistä sovitaan usein tekstiviestillä, joten jos sitä kalenteria ei käytä, niin näkyyhän sovittu ajankohta viestistä. Onko oikeasti niin, ettei sovittua tarvitse enää noudattaa tai toisten aikaa kunnioittaa? Toivottavasti kummallekaan vanhemmista pojistani ei ihan heti kävisi taas näin tylsästi. Alkaa itsellä mennä usko ja luottamus lasteni kavereiden vanhempiin.

Kiukkuni hellitti kyllä myöhemmin, mutta jäin miettimään asiaa. Ilmeisesti kaikki ihmiset eivät käytä kalenteria tai laita sovittuja tapaamisia muutenkaan muistiin. Miten ihmeessä he pystyvät muistamaan kaiken? Tai kuten edellä todistettu, eiväthän he pystykään muistamaan kaikkea. Itse käytän kalenteria hyvinkin tunnollisesti, koska voin rehellisesti sanoa, etten muuten muistaisi mitään. Kirjoitan kalenteriin tärkeitä tapahtumiakin (esim. koska vauva hymyili ekan kerran) ja lasten hauskoja sanomisia, koska nekin unohtuvat muuten helposti.

Itseä suututti ja loukkasikin ehkä eniten se, ettei kaverin äiti ollut oikeastaan edes pahoillaan tapahtuneesta. Nelivuotias oli odottanut kovasti näkevänsä kaverinsa. Asiallista olisi edes pahoitella, jos itse unohtaa jotain. Todennäköisesti tämän äidin kanssa ei tule sovittua ihan heti uusia leikkitreffejä.

Onko sinulla käynyt näin? Miten itse suhtautuisit asiaan? Olisi mielenkiintoista kuulla muiden kokemuksia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikki kommentit ilahduttavat ja vastaan niihin aina mahdollisimman pian.