Sivut

perjantai 29. heinäkuuta 2016

Kesäloma alkaa

Miehellä alkaa kesäloma, joten seuraavat kaksi viikkoa lasten kanssa on toinenkin aikuinen. Ihana, mahtava ja hyvin odotettu asia. Vaikka lasten kanssa on ihanaa olla kotona, on se myös todella raskasta. Kotitöiden tekeminen vauva sylissä samalla, kun pitää olla vanhemmille pojille erotuomarina, ruoanlaittajana, siivoojana, vaatteiden ja kadonneiden lelujen etsijänä, legojen korjaajana ja harmistusten lohduttajana eli äitinä, syö voimia - joka sekunti. 

Nyt on siis aivan loistava aika jakaa arjenvastuu kahdeksi viikoksi miehen kanssa ja nauttia siitä, että koko perhe on yhdessä pidemmänkin ajan. Kaikista parasta tulevassa lomassa on kuitenkin se, että viikon kuluttua meidän perhe vaeltelee (ainakin luontopoluilla) Ylläksen mahtavissa maisemissa. 

Ennen lomaa pitää selviytyä vielä esikoisen 8-vuotissynttäreistä. Arki taitaa olla tällä hetkellä liiankin kiireistä, koska häpeäkseni joudun myöntämään, että meinasin unohtaa pojan synttärit kokonaan. Muutama viikko sitten heräsin aamuyöstä ajatukseen, että olen kokonaan unohtanut kutsua vieraita synttäreille. Aamulla ensimmäisenä puhelin käteen naputtelemaan tekstiviestikutsuja sukulaisille. Normaalisti suunnittelen juhlat todella ajoissa ja kutsutkin lähetän n. kuukautta aikaisemmin. 
Mokkapaloja synttäreille
Myös tarjottavien suunnittelu on jäänyt viimetippaan. Kun ei jaksa, niin ei jaksa. Suunnitella leivottavia siis. Tai mitään muutakaan. Esikoisen kanssa suunnittelusta ei meinannut tulla mitään, poika haluaa pizzaa ja karkkia, ei muuta. "Sä saat äiti päättää, mitä teet. Mä en syö kuitenkaan oikeastaan mitään. Ei, en syö täytekakkua." Helpotti oikeastaan, eipähän tarvitse ruveta kakkua väsäämään. Vaikka itse täytekakusta tykkäänkin, nyt en sellaista jaksaisi tehdä. En edes valmiista kakkupohjasta, mitä käytin maaliskuussa keskimmäisen 4v. synttäreillä viimeisilläni raskaana. Ennakkoluuloistani huolimatta valmiista kakkupohjasta tuli ihan hyvä kakku.   

Tarkoituksena oli leipoa osa valmiiksi pakkaseen ja sulattaa juhlapäivänä niitä. Mutta tämä äiti ei saanut alkuviikosta mitään aikaiseksi. Stressi alkoi vähän kasvaa, kaikista  aikomuksistani huolimatta. Yritän kovasti, etten taas stressaisi näitä juhlia, ettei kävisi kuten ristiäisten kanssa viime kuussa. Vielä on pysynyt stressi jotenkuten kurissa, mutta juhlia edeltävä ilta ja juhlapäivän aamu ovat aina ne pahimmat kuopat. 

Tänään pitäisi siis leipoa. Ja on leivottukin. Aamulla tein yhden taikinan valmiiksi jääkaappiin, kiireellä tietenkin, koska oli vauva halusi jo nukkumaan. (Tietenkin, olihan heräämisestä jo kulunutkin tunti.) Päiväunien aikana ehdittiin esikoisen ja keskimmäisen pojan kanssa rakentaa leikkipuistossa hiekkalinnoja. Koska tietenkin juuri tänään on päivä, jolloin pojat halusivat lähteä puistoon. Yleensä heitä ei sinne hevillä saa. Vauva ei kauaa nuku aamupäivästä(kään), joten kauaa ei ehditty puistossa olla. Eikä tänään haitannutkaan, kotona odotti seuraavan taikinan tekeminen. Mokkapalataikinan teko onnistui melko hyvin, kun vauva makoili leikkikaarensa alla keittiön lattialla. 

Eilen sain tehtyä unelmatortut samalla, kun vanhemmat pojat pelasivat hetken pleikkarilla ja vauva istui kitisemässä sitterissä. Kääretorttupohjan tekeminen onnistuu todistetusti myös lattialla istuen: toisella kädellä pystyy sekoittamaan taikinaan jauhot, toisella kädellä silittämään vauvaa ja heiluttamaan lelua vauvan riemuksi. Loput tarjottavat täytyy vielä jossain välissä ehtiä leipomaan, mutta onhan tässä vuorokaudessa tunteja jäljellä..

Huhheijaa, kunhan nämä juhlat on juhlittu, tämä stressaantunut äiti siirtyy perheensä kanssa kesälaitumille aloittaen mökiltä ja jatkaen sieltä Ylläkselle.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikki kommentit ilahduttavat ja vastaan niihin aina mahdollisimman pian.