Sivut

maanantai 18. heinäkuuta 2016

Äiti kukkahatun alla - kuka tätä blogia kirjoittaa

Olen kirjoittanut tähän mennessä kymmenen päivitystä ja taitaa olla aika esittäytyä hieman paremmin. Minkälainen äiti löytyy kukkahatun alta? Kuka tätä blogia oikein kirjoittaa?

Kuka blogia kirjoittaa?
Oleellisista asioista on tiedossa jo se, että olen 30-vuotias ja kolmen pojan äiti. Äitinä oleminen on tällä hetkellä hallitsevin roolini, johan sitä vaatii kolmikuinen nuorimmainenkin. En ole kuitenkaan pelkästään äiti. Kuka minä siis olen? Olen myös vaimo, isosisko ja tytär. Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä 11 vuotta, naimisissa niistä kahdeksan. Olen isosisko neljälle veljelle ja kahdelle siskolle. Ja olen oman äitini ja isäni esikoinen.

Olen utelias, empaattinen, muista huolehtiva ja muiden parasta ajatteleva, asioita liikaakin pohtiva, paljon stressaava eritysherkkä ihminen. Erityisherkkyydestä on alettu puhua vasta viime vuosina enemmän, ennen sitä en itsekään tiennyt tai ymmärtänyt, miksi reagoin asioihin niin kuin reagoin (kuten bassoon) tai miksi uuvun niin täysin tietyissä tilanteissa. Pidin itseäni outona ja joukkosta poikkeavana. Ja vaikka erityisherkkyys ei ehkä kaikkea outouttani selitäkään, niin paljon menee sen piikkiin. Kirjoitan erityisherkkyydestä myöhemmin enemmän ja tarkemmin.

Tykkään lukemisesta, ruoka- ja leivontaohjeiden selaamisesta, lapsista, luonnosta, ulkoilusta ja hiljaisuudesta. Lenkkeilen säännöllisen epäsäännöllisesti ja yritän edes kerran viikossa jumpata kahvakuulalla kotona, koska vauvan kantaminen jos mikä jumittaa hyvin tehokkaasti hartiat ja selän. Aiemmin tuli käytyä kuntosalilla, nykyään en raaski sinne lähteä. Välillä tulee pelattua myös WoW:ia, mikä aiheuttaa taas kohahduksen monessa. Äiti, joka pelaa World of Warcraftia - siis mitä?

Harvoin ruoka- ja leivontaohjeiden selailu johtaa uuden reseptin kokeilemiseen, mutta se ei haittaa. Parasta ruokaa tulee tutuilla ja turvallisilla resepteillä. Lasten kanssa  tulen toimeen melkein paremmin kuin aikuisten, sillä aikuisten seurassa alkaa liian usein miettiä, mitä toiset ajattelevat minusta. Isommassa porukassa olenkin melko hiljainen ja vetätyvä. Kahdenkesken juttua riittää, jos riittää. Olen melko huono small talkissa ja joutavanpäiväinen jutustelu tuntuu vaikealta. Kaikista helpointa on puhua lapsista, mieluiten tietysti omista kullanmuruistaan.

Luonto, ulkoilu ja hiljaisuus yhdistyvät parhaiten perheemme lempipaikassa Äkäslompolossa Ylläksellä. Sinne pääsee kuitenkin liian harvoin, joten ulkoilua ja luonnossa olemista harrastetaan mahdollisuuksien mukaan myös muualla. Valitettavasti luontoa löytyy aina vain vähemmän, läheinen metsämmekin harvennettiin muutama vuosi sitten. Vielä täällä on onneksi vihreää jäljellä, sen verran maalaiskunnassa kun asumme. Hiljaisuus on niin harvinaista herkkua, että kun on oikeasti hiljaista, korvissa humisee. Mutta melko hiljainenkin käy, sellaista on ainakin öisin vauvaa syöttäessä ja välillä päiväuniaikaan, jos oikein hyvä tuuri on.

En ole tähän ikään mennessä löytänyt omaa unelma-ammattiani, enkä tiedä, tulenko löytämäänkään. Tämän hetkiselle alalle ja tämän hetkiseen työhönkin (siis siihen, mistä olen nyt äitiysvapaalla) ajauduin melko vahingossa monen mutkan kautta. Joten mistä sitä tietää, mistä itsensä vielä löytää. Liiketalous ei ollut lapsuudessani millään sijalla haaveammattilistallani. Halusin opettajaksi tai leipuriksi. Kauhuammattini oli sihteeri: pitäisi istua koko päivän kirjoittamassa kirjoituskoneella tiukassa nutturassa. Ja vaikken sihteeri olekaan, tietokoneella (ei onneksi kirjoituskoneella) tulee töissä istuttua koko päivän - nuttura liiankin tiukalla.

Kaikista tärkeintä elämässäni nyt ja aina on kuitenkin oma rakas perheeni. Ilman sitä elämä olisi tylsää ja harmaata. Ja vaikka riitelemme ja huudamme, myös iloitsemme ja nauramme. On mahtavaa ja samalla haikeaa katsoa, kun omat lapset kasvavat - sillä se tapahtuu niin kauheaa vauhtia. Mutta koska elämä menee koko ajan eteenpäin, yritän edes nyt oppia nauttimaan siitä. Koska ei tämä niin kauheaa olekaan.
  

2 kommenttia:

  1. Sen lisäksi, että olen itsekin juuri aloittanut blogin kirjoittamisen, löysin paljon yhteneväisyyksiä omaan elämään, Ylläksestä ja herkkyydestä lähtien :).

    VastaaPoista

Kaikki kommentit ilahduttavat ja vastaan niihin aina mahdollisimman pian.