Sivut

torstai 30. kesäkuuta 2016

Pulloruokinta - huonon äidin tunnusmerkki?



MAM koliikkipulloja
Kaikki lapseni ovat kasvaneet äidinmaidonkorvikkeella. Imetin esikoista kahtena ensimmäisenä päivänä sairaalassa, sen jälkeen en ole imettänyt ketään lapsistani. Ja esikoisenkin imettäminen johtui lähinnä siitä, etten nuorena ensisynnyttäjänä uskaltanut pitää tarpeeksi tiukasti puoliani pulloruokinnan suhteen. Lääkäri istui jopa pitkään sänkyni vieressä yrittäen kääntää päätäni pulloruokinnan aloittamisesta.

Päätin ennen ensimmäisen poikani syntymää, etten aio imettää. Kyllä, päätin itse niin. Kyse on omasta päätöksestäni, maitoa tulisi kyllä (sekin on testattu, nuorimmaisen kanssa estolääke ei nimittäin toiminut ja maito nousi n. kahden viikon kuluttua synnytyksestä). Se, että olen itse päättänyt olla imettämättä, saa monet äidit näkemään punaista. Mitä, miten tuo kehtaa valita korvikkeen antamisen pullosta imettämisen sijaan?! Toiset äidit eivät pysty imettää, vaikka haluaisivat ja tuo ei edes yritä. Huono äiti! Ajatus imettämisestä aiheutti ahdistusta ennen esikoisen syntymää ja kokeilukerrat vahvistivat päätökseni. Imettäminen ei ole minun juttuni.

Tiedän kyllä imettämisen hyvät puolet ja sen, miten ravintorikasta äidinmaito on. Kyse on kuitenkin omasta valinnastani. Olen joutunut puolustelemaan päästöstäni uudelleen ja uudelleen. Esikoisen kanssa lääkäri tosiaan yritti pitkään puhua imettämisen puolesta ennen kuin suostui antamaan maidonnousunestolääkkeen. Hän puhui, muttei kuunnellut omaa kantaani asiasta. Keskimmäisen kanssa kerroin jo neuvolassa päätöksestäni ja sairaalassa lääkkeen sai huomattavasti helpommin. Nyt nuorimmaisen kanssa jouduin kuitenkin taas puolustelemaan päätöstä enemmän, sekä neuvolassa että sairaalassa kätilöopiskelijan kanssa. Lääkkeen sain, mutta se ei tällä kertaa tosiaan auttanut. Voinpahan sanoa tietäväni oikeasti maidonnousun aiheuttaman kivun.

Vaikken imetä, se ei missään tapauksessa vähennä rakkauttani vauvaa kohtaan. Jaksan hoitaa vauvaani paremmin, kun en ole ahdistunut syöttämisestä. Tärkeintä on, että vauvalle annetaan ruokaa ja tämä kasvaa. Ja kun annan korviketta pullosta, näen koko ajan, että vauva syö hyvin ja saa tarpeeksi ruokaa. Välillä törmää väittämään, että jos vauva syö pullosta, äidin ja vauvan välinen läheisyys kärsii. En ymmärrä tätä. Vauva syö sylissäni, pitää usein kiinni sormestani ja voin katsoa häntä silmiin. Vauva tuntee olevansa turvassa sylissäni ja syö siinä rauhassa. Minä voin ihailla suloista poikaani. Molemmat olemme tyytyväisiä.

Vaikka olen itse tehnyt päätöksen, etten imetä, olen silti potenut asiasta huonoa omaatuntoa jokaisen lapseni kohdalla. Sairaalassa annettava maidonnousunestolääke on aina yhtä vaikea niellä. Olenko edelleen täysin varma päätöksestäni? Teenkö hallaa vauvalleni, kun en imetä häntä? Kun maito nousi reilu kaksi kuukautta sitten, usean päivän ajan ainoat ajatukseni olivat: Olenko tehnyt väärän päätöksen ja jos olen, voisinko vielä korjata sen? Onko tämä merkki siitä, että imettäminen tulisi sittenkin aloittaa? Tai jos ei imettäminen, pitäisikö kuitenkin alkaa pumpata maitoa? Etsin netistä tietoa pumppaamisesta ja selvitin sairaalasta, että maitoa voisi antaa vauvalle estolääkkeestä huolimatta. Siitä huolimatta epäröin ja pohdin. Ajatus imettämisestä tai edes pumppaamisesta ei tuntunut oikealta. Lopulta jatkoin korvikkeen antamista ja jäin odottamaan maidontulon tyrehtymistä.

Koska vauvani syö pullosta, myös muut voivat tarvittaessa syöttää vauvaa. Muut ovat tässä tapauksessa mieheni. Eilen oli ensimmäinen kerta, kun uskalsin jättää esikoisen hetkeksi syöttämään vauvaa olohuoneen lattialle. Nelivuotias oli pakko käydä päästämässä vessasta ja vauva kirkui nälkäänsä. Olohuoneeseen palatessani kohtasin suloisen näyn: veljekset tuijottivat toisinaan onnellisen näköisinä, esikoinen pullo kädessä, vauva maitoa nauttien.

Kun annan vauvalle maidon tuttipullosta, pystyn tarvittaessa kävelemään samalla kun vauva syö. En tosin tiedä, onnistuuko se myös imettäessä, ei ole tullut koskaan kysyttyä keneltäkään. Pystyn hätätapauksessa (siis lähinnä silloin, kun nelivuotias tarvitsee apua jossain, yleensä ruokailuun liittyen) pitämään tuttipulloa oikeassa asennossa leuallani samalla kun pidän vauvaa toisella kädellä sylissäni ja toisella kädellä kaadan maitoa, annan paperia tai nostan lautasen mikrosta.

Käytämme MAMin koliikkipulloja, joiden tuttia täytyy imeä maitoa saadakseen. Tästäkin syystä oli helppo jättää seitsemänvuotias syöttämään hetkeksi vauvaa lattialle, sillä maito ei mene kovin helposti väärään kurkkuun. Vanhemmilla pojillamme oli käytössä tavalliset tuttipullot ja tutit. Sellaiset pullotutit, joissa on reikä ja maitoa suihkuaa/kaatuu heti, kun tutissa olevan reiän kääntää alaspäin. Nelivuotiaan kanssa maitoa tuli ainakin aluksi liian paljon kerralla ja hän pulautteli kovasti. Emme kuitenkaan tajunneet siirtyä koliikkipulloihin hänen kanssaan. Nyt kun kyseiset pullot on todettu hyviksi, en luopuisi niistä mistään hinnasta. MAMin koliikkipulloissa on sekin loistava asia, että ne voi steriloida mikrossa. Tämä auttaa kovasti etenkin mökillä ollessa. Kolmekuisella ei myöskään ole ollut juurikaan vatsavaivoja, liekö syy juuri näissä koliikkipulloissa?

Tuttipullosta pystyy syöttämään tarvittaessa melkein missä vain. Kaikki eivät halua imettää julkisella paikalla (siitä käydään muutenkin jatkuvasti kovasti keskustelua), mutta pullosta voi istahtaa syöttämään penkille kuin penkille. Myös liikkuvassa autossa (no, auto kulki juhannusruuhkassa sen 5km/h) syöttäminen onnistuu, kolmekuinen osaa kääntää päätään jo sen verran takakenoon. Nuoremman vauvan syöttäminen siten, että vauva on turvakaukalossa kiinni ei välttämättä onnistu. Olen opettanut vauvan syömään reissussa korviketta huoneenlämpöisenä, mikroa kun ei ole aina saatavilla. Huomaa, ettei se ole vauvan mielestä yhtä hyvää kuin lämmitetty, sillä imemis- ja nielemistahti on normaalia hitaampaa. Mutta vauva saa kuitenkin syötyä aina tarvittavan määrän ja saa mahansa täyteen ja se on tärkeintä.

Pulloruokinnan ainoa varjopuoli taitaa olla jatkuva vedellä läträäminen: tuttipullojen peseminen ja keittäminen vaatii jonkin verran aikaa ja voimia. Enemmän siihen taitaa voimia mennä, suurin osa ajasta kuluu siinä kun odottaa, että vesi alkaisi kiehua. Hellamme päällä onkin ollut viimeiset kuukaudet uusi sisustuselementti: 10 litran kattila. Pullonosien onkiminen kiehuvasta vedestä ei aina myöskään ole maailman helpointa. Kuumat vesipisarat roiskuvat sormille ja manaukset lentävät keittiössä. Miehen kanssa onkin tehty työnjako: minä huolehdin pullojen pesemisen ja keittämisen päivällä (tietenkin) ja yleensä mies keittää pullot iltaisin.

Vaikka olen joutunut puolustella pulloruokintapäätöstäni, potenut asiasta välillä todella huonoa omaatuntoa ja syyttänyt itseäni huonoksi äidiksi, tiedän tehneeni jälleen kerran oikean päätöksen. Pulloruokinta on meidän juttumme!

7 kommenttia:

  1. Mahtava kirjoitus ihanaa kun puhut aiheesta. Itse en aio imettää myöskään. Se eivain tunnu omalta jutulta piste. Kiitos tästä blogista!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi, kun luet blogia. :) Kannattaa tosiaan kuunnella, mikä tuntuu itsestä parhaalta. Äidin oma jaksaminen vauvaa hoitaessa on tärkeintä! Vauva kasvaa kyllä korvikkeella oikein hyvin.

      Poista
  2. Pakko kommentoida näin jälkikäteen. Itse halusin imettää, mutta reilun kuukauden tappelun jälkeen totesin, ettei homma vain toimi. Maitoa tuli ovista ja ikkunoista vauvan oli vaikea syödä ja tästä johtuen kamalat rintaraivarit. Aina kun otin neuvolassa puheeksi, että haluan aloittaa pulloruokinnan, sain vain tyrmääviä kommentteja, äidinmaidon hyödyistä faktoja ja suihkutissi ohjeita (jotka eivät minun kohdallani toimineet) kun vihdoin mieheni pienellä painostuksella lopetin imetyksen (painostus, koska aloin olla henkisesti aivan loppu) oloni muuttui hyvin kevyeksi. Tunsin olevani parempi äiti ja jaksavani touhuta vauvani kanssa paremmin. Myös huomasin, että vauvani oli hyvin paljon iloisempi, kun ei tarvinnut huutaa äidin tyhmille tisseille, josta tuli liikaa maitoa. Itse koen, että pulloruokintaan siirtyminen teki minusta paremman äiin, koska oma henkinen jaksaminen parani roimasti.

    VastaaPoista
  3. Pakko kommentoida vaikka näin myöhässä. Itse halusin imettää ja maitoa tulikin ovista ja ikkunoista, niin paljon, ettei vauva tykännyt niistä syödä vaan raivosi hulluna joka kerta. Neuvolassa kun puhuin pulloruokinnan harkinnasta sain vain tyrmäyksiä jaa suihkutissi hoito ohjeita (eivät auttaneet minulla) oma jaksaminen alkoi olla kortilla ja vauvakin oli kärttyinen koko ajan (syödessä ja syömisen aiheuttamista vatsavaivoista). Lopulta mieheni ja sisareni rohkaisulla päätin luopua imetyksestä, joka ei vielä kahden kuukauden jäljeenkään toiminut. Omasta mielestäni pulloruokinta on tehnyt minusta paremman äidin. Jaksan paremmin hoitaa lastani, koska en murehdi imetystä. Huomasin myöa, että minullahan on iloinen ja hymyileväinen pienipoika ilman vatsavaivoja ja parisuhdekin voi paremmin, kun en ole stressaantunut. Minunkin kohdallani åulloruokinta oikea ratkaisu ja harmillista, että pelkkää rintaruokintaa rummutetaan, jopa koko perheen hyvinvoinnin kustannuksella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Neuvolan asenne kummaksuttaa kyllä. Rintaruokinta tuntuu olevan ainoa oikea ratkaisu heidän mielestään, äidin jaksamisella ei juurikaan ole väliä. Siitä syystä ite oli aikoinaan vaikea puhua asiasta neuvolassa, enkä mitään sanonutkaan ennen vauvan syntymää. Hyvä kuulla, että teillä helpotti, kun uskalsit tehdä päätöksen imetyksen lopettamisesta. Tärkeintä on kuitenkin se, että äiti jaksaa hyvin ja pystyy hoitamaan lasta.

      Poista
  4. Itse otin kanssa maidonnosuun estolääkityksen ja tunnen kaikkia noita tunteita, joita kuvailit. Anoppikin sanoi juuri, että vauvan vatsavaivat johtuu korvikkeesta ja tunsin olevani täysi surkimus. Onneksi äitini ja mieheni ovat tukeneet minua. Sairaalassa kätilö, joka otti minut ja vauvan vastaan osastolleen, oli aivan kamala. Kun vastasyntynyt huusi ihokontaktissa rinnallani (toinen kätilö oli jo antanut vauvalleni ruokaa, kun saimme onnittelukahvit), kätilö sanoi että vauva huutaa koska se ei saa sitä turvaa ja lämpöä, jota se imetettäessä saisi.

    Esitin, etten olisi ymmärtänyt kommentin loukkaavaa sävyä, vaan sanoin, että toinen kätilö oli kehoittanut pyytämään täältä tuttia imemisentarpeeseen, kun meille tuli äkkilähtö niin steriloinnit ja tutit unohtui tyystin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, tuli lukiessa niin paha mieli sun puolesta. Kätilöt osaa välillä sanoa tosi pahasti muutenkin tunnemyrskyn kourissa olevalle tuoreelle äidille. Ihana, ettet ollut ymmärtävinäsi kommenttia. Vauva saa ihan varmasti yhtälailla turvaa, kunhan saa vaan olla sylissä.

      Poista

Kaikki kommentit ilahduttavat ja vastaan niihin aina mahdollisimman pian.